Miksi kevään ensimmäiset joutsenet nähdään juuri kahvinpaahtimon hajussa ennen aamuyhdeksää, polkiessa kohti uimahallia? Onko juuri Rafaelin enkeli on niin suosittu, koska valtaosa maailman väestöstä on tummempaa kuin suomalaiset enkelimielteet? Miten entisen kouluni seinänviereltä ylös punkeavat krookukset aikovat selvitä rännästä päivä toisen jälkeen? Miksi Alkossa ei kysytä papereita, vaikka ostan halpaa viinaa ja retsinaa? Miksi juuri vanhat egyptiläiset miehet ovat käsittämättömän ihania nallekarhukaupansetiä? Miksi ei löydy kannellisia punottuja reilun kaupan koreja vessanroskiksiksi? Selviääkö juhlista ilman vessanroskista?
Miksi kukaan ei osaa irroittaa eteisenlamppua entisestä kodistani? Pitääkö minun juhlia kirjastossani (=eteisessä) aivan väärän tyylinen lamppu? Voiko luottaa siihen, että vieraat eivät potkaise sisään kirjakaapin lasisia liukuovia? Voiko ihmisten hyväntahtoisuuteen ylipäänsä luottaa, vai onko paras hankkia oma kirves siltä varalta, että jollakin vieraallakin on semmoinen matkassaan? Vaikuttaako epäillyttävältä, jos eteisen seinät on maalattu kuivuneen veren väriseksi, ja mainostaa, että tahrat eivät näissä näy niin helposti, ja ihmiset muistavat, että on hehkuttanut Amerikan Psykoa puolisen vuotta aiemmin, tai vuosi, tai jotain?
Milloin irrelevantit kysymykset lakkaavat? Ennen kuolemaa vai ennen dementiaa? Eikö olekin ihmeellistä, kuinka hormonaalisia mielialat ja sen myötä myös merkitysrakenteet ovat? Kuinka tässä enää voi tehdä minkäänlaista jakoa kehoon ja mieleen? Kuinka on mahdollista, että pilkattuani kukkakuosisia vaatteita kahdeksanvuotiaasta saakka olen löytänyt ne todenteolla ja viihdyn paraikaa läpikuultavassa viininpunaisessa stretchpaidassa, jossa kukkivat suuret vaaleanpunaiset ruusut? Johtuuko se kaikki siitä, että Sarah Ferguson käytti kuosiltaan tämäntyylistä mekkoa eräässä kuvassa, päässään lierihattu?
Olenko maailman ainoa ihminen, josta Sarah Ferguson näytti aina mukavalta ja tasapainoiselta ihmiseltä, toisin kuin prinsessa Di, jonka anorektista kärpännaamaa en ole ikinä osannut arvostaa? Onko korrektia puhua Englannin kuningasperheestä ja esittää samassa blogissa kulttuurikritiikkiä? Miksi en ole edelleenkään ostanut pyöränpumppua? Pitäisikö valittaa Nokialle, että heidän nastarenkaansa nastat ovat ruostuneet jo kahden talven jälkeen? Kuinka ilmaista ystäville kiitollisuutensa muuten kuin kollektiivisesti tai yksitellen? Olisiko jonkinlainen spektaakkeli oikea tapa?
Miksi työvuoron aikana kellon keskiöön on tuhrittu uhustickiä? Miksi sinkkusukat lisääntyvät kaoottisesti, eikö niille voisi pitää seksuaalikasvatusta ja parisuhdeterapiaa? Entä jos ompelisi sukat nilkan kohdalta yhteen ja liikkuisi tasajalkaa pomppien? Kehittäisikö minulle joku naistenpyörän, jossa jalat ohjautuisivat siveästi samalle puolen satulaa ja polkeminen tapahtuisi tasahjalkaa nilkat ristissä? Minne kadonneet huulirasvat ovat menneet? Mistä löytäjä voi tietää, että kadottajalla ei ole huuliherpestä? Entä kadonneet punaiset lapaseni, entä kadonnut punainen piponi, uskalletaanko niitä käyttää vai pelätäänkö niiden sisältävän täitä? Näyttääkö omituiselta, jos pyöräilee vesisateessa pitkässä punaisessa talvitakissa pipoitta mutta huputettuna, jättimäiset rukkaset käsissä? Näyttääkö ihminen ylipäänsä aina omituiselta ja väärältä vaatteet päällä?
Miksi kollegalla on opastusta toisaalla ja vastaa yksin koko komentokeskuksesta juuri silloin, kun on juonut pari mukia teetä ja iskee kamala pissihätä? Miksi ruumiillisista toiminnoista puhuminen nolostuttaa monia ihmisiä? Johtuuko se siitä, että heillekin tapahtuu sellaista? Olisiko heistä parempi, että sellaista ei tapahtuisi? Vai onko kyse vain siitä, että itsestäänselvyyksistä ei saisi puhua lainkaan? Ja jos näin on, miksi ihmiset puhuvat siitä, että haluavat tulla rakastetuiksi ja että arvostavat ystävyyttä?
Miksi kyseleminen ei vaikuta dogmaattiselta toisin kuin väittäminen? Eikö kysymys kuitenkin rajaa mahdollisten mielekkäiden vastausten joukon tarkasti?
ごっつんこ
1 päivä sitten
8 kommenttia:
Sinunkaan kyselykautesi ei näköjään ota loppuakseen. (prkln hymiö)
Sitten vastaus kysymykseen: Kysely on sokraattista manipulointia ja väittäminen on vaan väittämistä.
Vessanroskis on melkoisen tarpeellinen, varsinkin juhlissa. Jos vaikka sattuu olemaan kuukautisent, on noloa joutua kuljettelemaan paperiin käärittyä tampponimyttyä keittiön roskikseen ison ihmislauman läpi.
Ei kait kaikilla kuitenkaan vielä kuukuppia ole. Ja syntyy kai sitä roskaa muutenkin.
Lisää mahdollisia vastauksia:
Ihmiset eivät kokemukseni mukaan useinkaan riko juomalasia isompia esineitä bileissä, kumma kyllä. Kerran on peili hajonnut, mutta seuraavana päivänä soi ovikello aamulla, ja onneton hajottaja, puolituntematon ihminen, oli ovella uuden kokovartalopeilin kanssa. Vau.
Vääränlainen lamppu voi haitata itseä todella paljon, muut tuskin huomaavat asiaa.
Punaruskeatkaan seinät eivät ole epäilyttävät, kunnon amerikanpsyko on tarpeeksi pedantti vuoratakseen seinät joka tapauksessa muovilla, olivat ne minkä väriset tahansa. Hygienia kysymys.
Ei ole sanottua, että kysymykset lakkaisivat kuolemaankaan. Emmehän me oikeastaan tiedä mitä kuoleminen on. Ehkä siloin alkaa kokonaan uusi sarja (kysymyksiä).
Hormonaaliset mielilalat ovat ärsyttäviä, itse kieltäydyin pitkään uskomasta niihin. Mielestäni ei kuulukaan tehdä jakoa kehoon ja mieleen, vaikka onkin aikeaa olla ymmärtämättä asiaa niin. Keho ja mieli saattavat olla kokonaan samaa, mutta ainakaan mieltä/mielen olemassaoloa ei voi aistia/tuntea ilman kehoa. Keho on kuin aisti.
Ainahan sitä oi mieli muuttua, nähdä asiat uudessa valossa. pienenä inhosin sinisiä vaatteita, paitsi farkkuja. Nykyään ne ovat ihna jees. Tajusin, että se johtuu siitä, että pidin aina sinisiä farkkuja, ja jos paitakin oli sininen, oli kokosininen. Farkkuja vaan ei osaa mieltää sinisiksi, koska ne ovat melkein kaikki sinisiä. Ne tuntuvat sinisen sijasta farkkujen värisiltä.
Vanha ruumiillisten toimintojen tabu on mysteeri. Nehän ovat kuitenkin kaikille tuttuja. Jostain syystä ei vaan kuulu näyttää olevansa niistä kiinnostunut, ainakaan kiinnostunut keskustelemaan niistä, vaikka ne useimpia taitavat salaa kuitenkin kiinnostaa.
Tuntui että kerrankin kehtaa antaumuksella "kommentoida", kun koko postaus oli pelkkää kysymystä. Suorastaan vaati kommentteja. Itse odotan yleensä retorisiinkin kysymyksiin vastauksia:)
Saanko vielä yhden kysymyksen: onko orange seeds tarkoituksella kaksitulkintainen?
Joo, olet oikeassa tuosta tamponimyttäämisestä. Enkä minäkään suostunut uskomaan hormonaaliseen heilahteluun alkuun. Osittain varmaan siksi, kun siitä ei voinut puhua kenenkään kanssa, hih.
Tuo ajatus, että kuolemassa tulee vain uusi sarja kysymyksiä, kuulostaa kyllä aika rasittavalta. Taidan unohtaa sen samantien.
En ainakaan ajatellut olla kaksitulkintainen, kunhan vain näpyttelin. Toisaalta ehkä monitulkintaisuus on ihna hyvä, ettei tule mitään ns "ehdottomia" totuuksia tyrkytetyä.
Tää viesti on Elävien kirjaan:
Siellä on niin ihanan nautinnollista, että mykistymme täysin...
teksti, kuvat.. ihailumme!!!!!
Joops ei ota Elävien kirja vastaan vietiä anonyymeiltä ja sellaisiahan me ollaan just'.
Ehkä meitin on alettava lukea Pessoan Levottomuuksien kirjaa vastapainoksi?
Terv. Mr Bones, Mon Youssuf ja Dee
Oikeastaan viittasin kyllä nimeesi - appelsiininsiemenet tai oranssit siemenet...
Mr Bones & Dee, nöyrästi kiittelen. Koira runojen tai mitälie ovat lukijana on suuresti myönteinen ele.
Appelssiinin siemenistä varmaan on nimestä kyse. En oikein tiedä mitä ne oranssit siemenet voisivat olla... Buddhan siemeniä, kenties? Eikös oranssi ole periaatteessa buddhan symboliväri.
Lähetä kommentti