Instantpaniikki

En ymmärrä itseäni. Mikä tila tällainen on?

Luen eilenkin Timon kirjoittaman rivin, mutten tajua. On ollut sekä Timon että isän syntymäpäivä, isäkään ei ole sanonut mitään, on varmasti odottanut onnittelua, sitä ei ole tullut, fakta on täysin musertava. Olen hirviö, vihaan itseäni. Väsymys ei ole mikään perustelu. Helvetti, en kohta enää uskalla katsoa ihmisiä silmiin mogaillessani tätä tahtia.

On hillittömän ahdistavaa huomata olevansa jossain pimeässä kolossa, ahdettuna johonkin umpioon, jossa ei tajua enää mistään mitään. Suru on umpio, mikään ei läpäise sen seinämiä, en osaa ajatellakirjoittaa. Eilen sen tajuan, kun jaamme pesää, koetan olla ajattelematta sitä, koettaa olla ajattelematta jotakin on tehokkain tapa ajatella jotakin. Olen epäonnistunut aivan kaikessa.

Ainoa merkitys elämälleni on ollut rakastaa ja nyt se on poissa, en saa enää tuntea niin. Ei ole enää merkitystä. Olen laiminlyönyt opintoni, laiminlyön ystävänikin jatkuvasti, en pääse sisään työlämään kuinkaan, en osaa suhtautua kirjoittamiseen ammattimaisesti tai kunnianhimoisesti, etiikkani kompastelee ja horjuu, unohdan syntymäpäivätkin. Kirjastossa on vaikeaa istua itkemättä, kun tajuan, mitä olen tehnyt, tai siis ollut tekemättä.

Mikä oikeus minulla on itkeä katkennutta suhdettani, kun maailma jatkaa hyörinäänsä, mikä oikeus olla väsynyt, uupunut, surullinen? Ei, sellaista oikeutta ei ole, ja silti olen väsynyt, uupunut, surullinen. Lauantaina on juhlat, mutta iskee äkillinen paniikki: jospa olen laiminlyönyt kaikki muutkin yhtä törkeästi eikä kukaan tulekaan?

(Tämän täytyy näyttää aamulla aivan sekopäiväiseltä. Kun kirjasto sulkeutuu seitsemältä, aion kävellä kotiin ja käydä nukkumaan heti paikalla. Tällainen väsyitkuisuus ei ole hyvä tila minkään aikaansaamiseen. Olen vain kauhuissani nähdessäni, kuinka muut osaavat elää ja minä en sitten ollenkaan.)

(Ja ei, en halua oikeastaan, että tähän kommentoidaan mitään. Siksi suljen kommenttilaatikkoni. Tarkoitus ei ole kerjätä virtuaalisääliä vaan kirjata muistiin säälimättä, millaisia mielentiloja ja ajatuksia on olemassa. Tämä on yksi niistä: instantpaniikki tajutessa jotakin, mikä olisi pitänyt tajuta jo aiemmin.)