Mutta ne ovat masentavan nurisevia.
Ehkä voisin suositella suoraan, että kannattaa lukea vain ennen kello viittä iltapäivällä kirjoitetut, ylipäänsä.
Kuten tämä käyttöohje.
Tekstit
猫の開き
7 tuntia sitten
torstai 20. huhtikuuta 2006
Käyttöohjeita
Suositus: kannattaa lukea eiliseltä kosminen ompeluseura (osa yksi) eikä muuta. Iltaisin kirjoittamani on aina laaduttomampaa, säännönmukaisesti. En kuitenkaan aio ympätä noita kiskottuja päreitä takaisin puuhun saati tuhota niitä.
Mutta ne ovat masentavan nurisevia.
Ehkä voisin suositella suoraan, että kannattaa lukea vain ennen kello viittä iltapäivällä kirjoitetut, ylipäänsä.
Kuten tämä käyttöohje.
Mutta ne ovat masentavan nurisevia.
Ehkä voisin suositella suoraan, että kannattaa lukea vain ennen kello viittä iltapäivällä kirjoitetut, ylipäänsä.
Kuten tämä käyttöohje.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Aivan mahtava kuva!
Tässä nyt kuitenkin palaan tuohon "Ennen päiväunta"-postauksen kommentointiin kun se on jäänyt jo senverran alas ja kuitenkin kiinnostava aihe.
Kyllä se vaan niin on, että kolmekymppisten helsinkiläisten ihmisten tuttavapiireissä on ihmisiä, jotka syyllistävät sinkkuilusta tai parisuhteestapoistumisesta. Voi sitä henkimisen ja hönkimisen määrää, kun otin avioeron. "Miksi?! Mutta miksi ihmeessä?!" oli jatkuva kysymys.
Minä en kuitenkaan koskaan syyllistynyt siitä, että olin yksin enkä edes ajatellut seurustelua tai kaivannut parisuhdetta. Enkä usko, että olen niin tyyni tai järkkymättömän oikeassa ja varma kaikesta, että sen takia en ole syyllistynyt.
Ehkä siksi, että vastapainoksi tuttavapiirissä on niin paljon ihmisiä jotka eivät arvota ihmisen parisuhdestatusta korkeammalle kuin sinkkuutta. Ihmisiä, jotka pätkääkään oikeastaan välitä, onko joku yksin vai suhteessa, jos ihminen vain on itse tyytyväinen eikä valittele.
Koska onhan se nyt selvää, että yksinelämisellä ja yksinäisyydellä on huima ero. Seuraa ja seksiä saa helposti, ne ovat monelle eräänlaisia perustarpeita, joista ei haluta tinkiä, vaikka ei suhteessa halutakaan olla.
Minusta on vain niin tyhmää kysellä ihmisiltä, hyviltäkin ystäviltä tai läheisiltä, että miksi olet suhteessa/et ole suhteessa. Tai surkutella yksielämistä. Kun minun yksinelämistäni surkuteltiin tai ihmeteltiin(vaikka kuinka vih-vih tai ohimennen), suhtauduin asiaan tyynen huvittuneesti, kysyin yleensä kysyjältä, "vaivaako yksinelämiseni sinua tai vaikuttaako se ystävyyteemme? Eikö? No hyvä, koska jos se minua jotenkin kaivelisi, puhuisin sinulle varmasti siitä, koska olet ystäväni."
Tehokasta, joskin suoraa ja sitä eivät kaikki arvosta.
Silti, kun olen suhteessa, joku osa minusta kaipaa yksinelämistä ja muistuttelee siitä tasaisesti, ilmenee ärtymyksenä toista kohtaan. Se on tietysti epäreilua, mutta meilläpäin yksinelämistä arvostetaan ja statuksen takia seurustelua(tai sen havittelua) pidetään erittäin huonona asiana. Vahvasti äidiltä peräisin tämä juttu.
Että kyllä minä ymmärrän sen, että toisten asenteet vaikuttavat, kumpaankin suuntaan.
-minh-
Niin, kyllä minäkin tunnen paljon ihmisiä joille sinkkuus on statusta.
Muistan miten minua juppiaikoina (ennen v 1990) hirvitti kun tyttökaverit tulivat raskaiksi, eikä heillä ollut edes tutkintoa!
Tyttö on pilannut elämänsä, ajattelin.
Ja minun äitini toitotti minulle aina että on ihan järjetöntä luvata toiselle rakastavansa tätä aina. Selkäytimeeni skostui ajatus siitä että pysyvä parisuhde EI TOIMI.
Olenkin saanut työskennellä asian kanssa pitkään uskaltaakseni lopulta sallita itselleni sellaisen. Pitkän parisuhteen, siis - ja toivottavasti pysyvän.
Kuva on erikoinen. Nyt taidan tietää, miltä tuntuu olla jonkun hampaissa.
Ainiin, unohtui ilmeisesti itsestäänselvyytensä vuoksi mainita, että minusta sinun kirjoituksissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Sinulla on myös oikeus kirjoittaa siitä, miltä tuntuu. Älä siis suotta huolehdi, ei ystäväsi sinua jätä, vaikka välillä valosi häilyisi. Ja listasijoituksilla ei pitäisi olla mitään väliä.
Liekö vieraillut täälläkin Ms Delete, kun olemme lukeneet jotain olemattomia? Mutta eihän se ole uutta, jos Timbuktussa kangastelee...
Ms Delete ei ole vieraillut eikä vieraile tässä blogissa. Yhden kuvan olen poistanut kuvassa olleen ihmisen pyynnöstä; lainkin mukaan minun on näin tehtävä. Mutta muuten ms Deletellä on tänne porttari.
Hyvä tietää, ettei täällä sitten ainakaan kangastele, kun meitin tienoilla on riesana kaikkinaiset hallusinaatiot.
Mainioita kirjuutuksia täällä, uusia sävyjä, uusia otuksia...
Lähetä kommentti