Post scriptum

Höh, eikö teitäkin ällötä blogin naurettava aikakäsitys - uusin ensiksi? Post scriptum tulee ensimmäiseksi, scriptum vasta sen jälkeen. Olisi kivointa, jos ne saisi vierekkäin.
Joka tapauksessa, Kissan lähtiessä kaupungille asennan viimeinkin Thunderbird-mailiohjelmaa koneelle vittuuntuneena OE:n täydellisestä kyvyttömyydestä toimia yhteistyössä tuliketun kanssa. Kissa huutaa ovelta: "Hei hei rakas orava!"
Minä vain murisen takaisin: "Mä koitan hei tehdä täs hommii!"
Likasankojen kaatelua. Kissa valittaa, että tietokone käyttää minua, juuri kun hän koettaa olla kiltti, ja että on epäreilua, että kirjoitaan blogiin, että hän on stressaantunut, kun olen itsekin muriseva karjuke. Tahtoisin iskeä tietokoneen mäsäksi, koska on totta, että tappelemme yleensä juuri näin: toisella on asiaa, toinen karjuu tietokoneelta, että ei käy, nyt teen duunia.
Jalka on kipeä, sitäkin olisi kiva syyllistää tapahtuneesta.
Toisaalta, kuinka kukaan voi olla äkäinen päivänä, jolloin pelargonin siemenet ovat ponksauttaneet vaaleanvihreät, ihanat, tarmokkaat pikku sirkkalehtiset vermikuliitin valkean patjan sisältä? Tutkailen uteliaana kasvivauvoja. Olen kylvänyt sekaisin Mr. Stripeya ja Black Magic Rosea, arvellen, että kyllä ne lehtien tummuudesta erottaa.
Väsyttää: stressi ja väsymys. Ihastuttaa: pienet kasvit.