Eilisen siivousurakan jälkeen jalka on niin kipeä, etten kestä olla ilman kipulääkettä. Ärsyttävä nöyrtyminen. Joskus on pakko silti siivota. Vaikka Kissa purkaakin auliisti tiskikonetta ja pesukonetta ja vie hauhaut pissille, ei hän ala suursiivota, ja kämppä alkaa olla liian läävä liikkua kyynärsauvoin. Sauvat nurkkaan, siivousvehkeet käyttöön. Illalla P ja M istuvat pitkään, juomme irlantilaista single maltia ja mateeta. Matee on parempaa, tuhannesti parempaa. Ja kun johonkin sattuu siinä määrin kuin jalkaan, ei alkoholi luokaan tavanomaista siltaansa, kyläyhteisöllisyyttä, rajojen ja ääriviivojen liudentumista, vaan laimentaa maailmaa ainoastaan hieman siedettävämmäksi jyskytykseksi, tekee kaikesta hieman unettavaa, tekee ihmisen pyyteettömäksi merkityksessä välinpitämätön. Aamulla pitää sitten vain lukea Marshall McLuhania - hullut ihmiset, kuka antaa lapselleen nimeksi Marshall, kas kun ei President - ja nauraa, pitkästä aikaa, ajatukselle teknologisen asennoitumisen narsistisuudesta. Ajattelematta, että itse asiassa vessanoven kahvakin on aika merkittävä teknologinen innovaatio. Näkymätön, toimintaa määrittävä.