Erilaisia listoja

Mitä pitää muistaa rasitusmurtuman kanssa: ei saa kävellä Vironkadulta Hakiksen Sokoksen ruokaosastolle, vaikka olisi hyvääkin seuraa eikä jalkaan heti sattuisi, pitää juoda kalsiumrikastettuja juomia, ja se jalka paranee sitä nopeammin, mitä vähemmän jalalle pistää painoa ja tärinää.
Mitä pitää muistaa tenttiin: Frege ja ideaalikieli, Russell poistaa mielet ja keskittyy viittauksiin, Schlickistä positivisti kieltäytyy ainoastaan perusteettomista, merkityksettömistä metafyysisistä oletuksista. Jatkuu huomenna.
Mitä pitää muistaa kotona: harjata Lohi ja Arttu, koettaa harjata Negaatiota ja saada kynnestä, antaa Nasulle ja Mobutulle luut, vaihtaa vesi eläinten kuppeihin, putsata kissojen vessat, etsiä netistä kuvia Pikseliähkyn teostamme varten, muistaa katsoa teeveestä Hertzogin dokkari.
Mitä pitää muistaa omasta henkilöhistoriasta: ikä, jolloin oppi lukemaan, uimaan, ratsastamaan, solmimaan kengännauhat, laittamaan ruokaa koko perheelle, hakemaan duunia, itkemään myös miesten nähden häpeämättä.
Mitä pitää muistaa Kissan kanssa puhuessa: ei saa tituleerata tätä avokiksi muille, ei saa viitata sukupuolirooleihin, ei saa irvistää, ei saa purra, pitää korostaa tälle individualismin hedelmättömyyttä kutsumalla tämän äitiä sanoin "sun äiti", tämän isää sanoin"sun isä", tämän siskoa sanoin "sun sisko", ei saa alkaa käyttää näiden etunimiä, ei saa valittaa liikaa jalan kipeyttä.
Mitä pitää muistaa äidin kanssa puhuessa: kysellä pääsiäismunia, korostaa marsipaanin herkullisuutta, tarjoutua tekemään jokin ruoka, kysellä marinoituja papuja, kysyä miten äidin jalka tätä nykyä jaksaa ja onko tasapainotunne palautunut edes hiukan, ei saa alkaa itkeä, tai äiti huolestuu.

Mitä pitää muistaa tehdä: maksaa Visa-lasku, maksaa tv-lupamaksu, päätoimittaa yksi lehti, lukea sähköpostit, lukea tenttiin pieni palanen joka päivä, referoida se vihkoon, paukuttaa referaattia läpi, kunnes suhteet alkavat selkiytyä, laittaa valkoiset pavut likoamaan, laittaa tofu marinoitumaan, kastella taimet.
Pitää, pitää, pitää.
Ja jostain syystä tänään koko ajan päässäni ovat pyörineet rintaliiviköynnökset.
Viimeiset filosofian opiskelijoiden bileet, joita olin aktiivisesti järjestämässä - epäilemättä laitoksella käynti on aktivoinut nämä kerrostumat - oli Uudella Ylioppilastalolla, olisiko kolmoskerroksen salissa, ja me decosimme sitä huolella. Esityksen alustajana oli Tuomas Nevanlinna, pöydille tuotiin lakanat liinoiksi, seiniin heijastettiin diaprojektorilla mustavalkoinen kuva, jossa Lenin puhuu joukoille uljaana pöntössään tönöttäen, ja kattoon ripustettiin rintaliiviköynnökset: kaikki tytöt toivat rintsikoita, jotka laitettiin hakasistaan kiinni pitkiksi ketjuiksi, jotka riippuivat katossa iloisenvärisinä, pitsisinä, satiinisina, puuvillaisina, koomisina, viettelevinä, virttyneinä, jäykkinä, lötköinä, kukin liivi tapojensa mukaan.
Rintaliivit ovat aivan liian niukasti käytetty sisustuselementti. Ovathan ne kuitenkin muokanneet naisruumiin ihannedesignia kovasti; voisi ne nostaa hyvin esiin kotidesignissakin. Juhlista nyt puhumattakaan. Juhlissahan ihmiset virittäytyvät mitä käsittämättömämpiin alusasuviritelmiin mahdollisten jatkojen toivossa/pelossa. (Koetin etsiä mukavaa linkkiä, mutta hakutermillä "feministinen sisustus" ei löydy mitään.)
Paitsi minä, joka tutustuin tähän ihmisluonnon pimeään puoleen vasta silloisen poikaystävän valittaessa, ettei mulla ole sieviä ja naisellisia alusvaatteita lainkaan, ja tunnustettua, että meinasi mennä kaikki kiinnostus mönkään sen nähdessä ekan kerran lastenosastolta ostetun puuvillatopin, jossa oli kuvana karikatyyristi piirrettyjä hyttysiä ja mummosloggit.
Hmm, hmm. Niin että älkää tuskailko elämänne kanssa liikaa. Muillakin klappaa aina toisinaan, joskus oikein kunnolla.
Viimeinen lista:
Alusasujen mukavia kuvioita: pääkallot, hyttyset, papukaijat, koirat, kissat, hevoset, lehmät, tähdet, sydämet, tikkunekut.
Tosin Kissa meinasi kuolla nauruun sen kerran, kun ostin alennusmyynnistä ison kasan pääkallokuvioituja alushousuja ja sanoin: "Kato eiks oo hienot? Miten söpöjä kalloja!" Hinkui kippurassa, sai väliin sanottua: "Tosi romanttista, Orava, tosi romanttista, pääkalloja, apua sun kanssa..." Olen edelleen suunnattoman hämmentynyt siitä, ettei hän ymmärrä pääkalloalushousujen esteettistä vetävyyttä. Minusta Kissan hienoimmat alushousut ovat sellaiset siniset kalsonkimalliset, joissa on edessä ommeltu merkki, jossa on oravan kuva ja lukee No 1.