keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Ristiriitaista viestintää ja uudelleen suuntautumista

Heh, tämähän muuttuu kohta tilitysblogiksi... ;)

Soitin juuri hierojakouluun ja kerroin, ettei kutsukirjettä tullut vielä tämänkään päivän postissa. Ystävällinen nainen vastasi, että kyllä hän mielestään oli jo laittanut viestin. Siihen vastasin, että kyllä vain, mutta kun viestissä luki vain postituspäivä ja kuitenkin tieto haastatteluihin valinnoista lähetettiin kaikille hakijoille eikä mitään kirjettä ollut tullut, olin alkanut huolestua siitä, liekö viesti mennyt väärään osoitteeseen. (Meillekin tulee kuukaudessa aina pari ihan toiseen osoitteeseen matkaavaa kirjettä. Pari viikoa sitten kiikutin takaisin postilaatikkoon mm. yhden perintätoimisto Lindorffin laskun - olisi aika ikävää, jos joku ei saisi perintälaskuaan postin mogan ja kirjeen todellisen saajan laiskuuden takia ja joutuisi sen takia maksuhäiriöisten luetteloon!)

Nainen väitti, ettei heidän sivuillaan mitään sellaista lue. No, sivu kuitenkin oli auki edessäni koneella, ja saatoin varmasti vakuuttaa, että kyllä vain siellä lukee näin ja näin. "No, tästä täytyy laittaa palautetta eteenpäin", hän sanoi. "Niin joo, ei teistäkään ole varmasti hauskaa, kun ihmiset soittelevat tuon takia, että heillä on väärää informaatiota", sanoin. Sitten hän sanoi, että kirje on lähetetty vain niille, jotka on kutsuttu haastatteluun, ja että jos kirjettä ei kerran ole tullut, se tarkoittaa, ettei minua ole valittu haastatteluun. Kiitin tiedosta ja suljin puhelimen. No niin, suunnitelma yksi on siis pois pelistä. Menneisyyteni oli ilmeisesti heistä aivan väärän kuuloinen tulevaisuudensuunnitelmiini nähden.

Viikon päästä pidän esitelmän Turussa, mutta kunhan siitä selviän, taidan marssia työkkärin kortistoon, sillä jos kaikki syksysuunnitelmat kosahtavat, niin olisi sitten edes työttömyyskorvaus. Yrittäjällähän on neljän kuukauden karenssiaika, eli jos jätän hakemuksen toukokuun alussa, voisin alkaa saada päivärahaa syyskuun alussa. Sinne asti toki rahani riittävät jotenkin. Toistaiseksi kirjahommat näyttävät kuitenkin olevan ihan jäissä laman takia.

Tämän kuun loppuun saakka on vielä aikaa hakea yliopistoihin. Jyväskylässä olisi esimerkiksi aika kiinnostavia aineita, kuten esimerkiksi terveyden edistäminen ja terveyskasvatus. Ehkä sitäkin pitäisi nyt sittenkin yrittää, kun kerran näyttää siltä, ettei minua kutsuta keskiasteen koulutukseen hakiessani edes haastatteluun. Sääli, mutta minkäs teet. Minusta kyllä olisin hyvä hierojakoulutettava, ja ainakin motivoitunut kuin mikä! Onneksi on vielä se mahdollisuus, että Jyväskylän koulu kutsuisi minut haastatteluun tai jopa hyväksyisi opiskelijaksi. Toivon sitä tosissaan.

Tuntuu vähän surulliselta ja valjulta, kun tietää, ettei voi päästä siihen kouluun, johon eniten tahtoisi, mutta toisaalta, asiat ovat harvoin ihan sellaisia, millaisiksi ne kuvittelee. Ei auta kuin suuntautua uudestaan!

7 kommenttia:

Kati Parppei kirjoitti...

Voi harmi. Lupaavilta tuntuvien suunnitelmien kopsahtaminen vaatii aina pienen surutyön, syvään huokaisun ja uudelleen orientoitumisen - mutta aina tulee uusia suunnitelmia, joista osa sitten toteutuukin (symppaan sinun tilannettani kovasti; minäkin yritän olla panikoitumatta ensi vuodesta, kun joudun tutkijakoulun kuukausipalkatusta pesästä kylmään maailmaan haalimaan humanistin elantoa hyttynen ja freehomma kerrallaan ;).

suklaahirviö kirjoitti...

Voi ei. :( Paljon myötätuntoajatuksia suuntaasi! Tosi ihme juttu, ettei kutsuta haastatteluun! Minustakin vaikuttaisit tosi hyvältä hierojalta, sellaiselta joka suhtautuu myönteisesti ihmisiin. Sitä vaan ei tietty hakupapereissa näy. Moni koulu saattaa karsastaa korkeakoulutettuja. :( Pitävät jotenkin epäkäytännöllisinä.. Ja se on ennakkoluulo sekin!

Sitä vaan mietin, kun puhuit perintöasioista, että etkö voisi harkita sitä maksullista hierojakoulutusta? Itse mietin sitä yhdessä vaiheessa. Onhan se kallis, mutta siitä koulutuksesta tulee ihan laillistettu hieroja. Muistaakseni koulutus maksaa n. 1800 euroa ja kestää puoli vuotta. Hieronta-Akatemia on se paikka nimeltään. Varmaan tiedätkin nämä jutut mua paremmin, kun olet miettinyt tuota ammatinvalintaa.

Veloena kirjoitti...

Kati: Toivottavasti jaksat sitä humanistin rusina kerrallaan ja pullaa ei yleensä ollenkaan -elämää paremmin kuin meikäläinen. Minähän olen koko ajan halunnut uudelleenkouluttautua, mutta en ole vain päässyt sisään. Höh. Jokin pahan karman aalto, jota ei ollut havaittavissa, kun oli 19.

Suklis: Joo, mietin vielä tuotakin vaihtoehtoa... tosin on vielä epäselvää, milloin perintö realisoituu rahaksi, kun pesässä on kiinni kaksi kiinteistöä, joiden kaupan on ensin selvittävä. Mutta kyllä sekin mahdollista olisi, että menisi maksulliseen kouluun. Tosin tuosta hieronta-akatemiasta huhutaan netissä, ettei sieltä saaduin tiedoin ja taidoin ole kovin helppoa läpäistä sitä ammatin näyttötutkintoa, joka on siis koulusta ihan erillinen. :/

Hmm, osaan kyllä jo suhtautuakin vähän varovaisesti näihin, koska ne kerrat, kun olen ollut pääsykokeissa tai yhdessä oppisopparihaastattelussa näin päälle kolmikymppisenä, iästäni ja koulutustaustani on tehty aika suuri numero. Se on kauhean hassua - luulisi pikemminkin että kun on tehnyt monia eri hommia ja hankkinut rutkasti elämänkokemusta ja itsetuntemusta, osaisi pikemminkin jo paremmin arvioida, olisiko jostakin ammatista itselle.

Joo, olen nyt ottanut rauhallisesti, virkannut raakapellavalangasta tiskirätin raivoissani ja parhaillaan kone pyörittää oranssia väripataa :)

Juha kirjoitti...

Hei Veloena ja Kati,

En ihan varma tietenkään ole, mutta sattuneesta syystä itsekin asioihin vähän perehtyneenä sanoiin: te molemmat kuulutte “koulutushallinnollisesti” enemmän “työvoimahallinnon” piiriin. Tarkoittaa siis, että (tällaisia asioita ei tietenkään kerrota kenellekään) oppilaitosten valtionavut on ehkä korvamerkitty siten, että ensisijassa otetaan sisään nuoria kouluttamattomia ihmisiä, tai työttömiä/työttömyysuhanalaisia, mutta nämä pääsevät mukaan vain työvoimahallinnon kautta, koska ovat koulutettuja jo johonkin ammattiin. Näin se mielestäni menee.

Eli neuvoni teille molemmille olisi marssia lähimpään työkkäriin (anteeksi Työ- ja elinkeinotoimistoon). Siellä on tietenkin kuten muualla sama meininki: mitään ei tuoda vadilla eteen. Mutta jo lain vaatimuksesta heillä on velvollisuus auttaa, ja ymmärtääkseni sieltä myös voi löytyä apua ja asiantuntemusta, mutta pitää olla itsellä vähän aktiivisuutta. Työvoimahallinnon järjestämä ammatillinen koulutus on tavoitteelisesti räätälöityä pikauudelleenkoulutusta ja siitä myös maksetaan koulutusajalta. Toinen vaihtoehto on oppisopimuskoulutus jossa voi olla paljon mahdollisuuksia.

Yliopistokoulutetuilla vain tuntuu olevan hyvin tiukassa käsitys, että “työkkärissä ne pakkotyöllistää ihmisen mihin tykkää: puolet siivoojiksi puolet bussikuskeiksi”. No, voi olla että tämä nyt oli ihan turhaa puhetta teille, mutta luettuani, Veloena ajatuksiasi olen hahmottanut päässäni humanistin, joka toisaalta haluaisi vaivalloisen tiensä päässä koulutustaan vastaavia haasteita, mutta toisaalta on alistunut siihen uskoon, että “tuli valittua väärä ala”. Ilmeisesti tunnut tietävän tuon yrittäjänkarenssin, tosin jos asia oikeasti on noin (eli 4 kk, vaikka töitä ei ihan hirveästi ole ollut), neuvoisin kuitenkin heti työkkäriin (mars mars), koska ainahan on mahdollista että se oletettu työ tai koulutus, johonka menisit tai joutuisit, sattuisikin olemaan ihan mukavaa, ainakin verrattuna siihen että ei juuri tee mitään;)

Olin suunnilleen teidän ikäisenä työttömänä (akateemisena), ja passiivisena sellaisena (työtön, työtön, työtön jne.). Silloin 90-luvun lopussa oli valtionhallinossa 6 kk:n harjoittelupaikkoja velvoitetyöllisettäville, ja noin puolen vuoden jälkeen sain kirjeen, että “mene haastatteluun sinne ja sinne”. Nyt kun olen taas työtön oltuani “kovassa” yritysmaailmassa 10 vuotta, ajattelen melkein haikeana sitä Kasvimuseon hommaa, ja jos postiluukku taas kopsahtaisi sieltä, melkein ajattelisin sen olleen sallimusta.

Se kuitenkin olkoon selvää: “humanisteja tämä maa tarvitsee muuallakin kuin epäpätevinä opettajina tai kortistossa”. Se on tietenkin totta, että kaikenmaailman henkilöstöpäälliköt eri organisaatioissa eivät ole niitä maailman avarakatseisimpia ihmisiä, mutta “rohkeät ne rokkaa syö”.

PS: Mun plan-b on ruveta kasvifysiologin koulutuksella kirjanpitäjäksi;)

paulasankelo kirjoitti...

Kurjaa ettei tärpännyt! Voisikohan soittaa perään ja kysyä ystävällisesti perusteita? (Minulle on neuvottu näin useaankin kertaan viime aikoina: jos jotain paikkaa ei saa, niin aina voi soittaa ja kysyä, millä perusteilla asia lopulta ratkesi. Ainakin, jos hakijoita ei ole niin tuhottomasti, että voi olettaa valitsijoiden muistavan yksilöt sieltä joukosta. Olen ajatellut, että se on hyvä neuvo, mutta en ole vielä uskaltanut itse noudattaa sitä. Tuntuisi jotenkin nololta soittaa ja kysyä, miksi ei tullut valituksi, vaikka toisaalta tiedosta voisi oppia jotain - jos ei itsestä, niin ainakin päätöksen tehneestä organisaatioista.)

Onneksi on vielä se toinen koulumahdollisuus, tai kolmaskin. Toivottavasti toinen maksuton koulu tärppää! Ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi olisi kiva olla jokin "oikea" ammattitutkinto myös (saan sanoa näin, koska mullakin on humanistitutkinto...)

Itse olen huomannut, että työttömyys ei sovi mulle ollenkaan, ei sitten yhtään tippaakaan. Siedän sitä noin miljoona kertaa huonommin kuin olisin ennalta arvellut. Kiinnostavat ja palkitsevat pätkätyöt ja niiden välillä työttömät jaksot ei kuulostaisi muuten mahdottomalta yhdistelmältä, jos en olisi huomannut, että mulla pää hajoaa siihen lyhyeenkin työttömyyteen. Ja onhan sen varmasti kuluttavaa kaikille, niillekin jotka sietävät työttömyyttä paremmin. Ja toisaalta ne oman alan mielekkäät pätkätyöt voivat sitten olla tosi palkitsevia myös, silloin kun niitä on.

Ei ole helppoa ei. :-)

LL kirjoitti...

Hieno asenne sinulla. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Elämä kuljettaa mitä omituisimpiin paikkoihin. Voi hyvin!

Veloena kirjoitti...

Juha, olen koettanut tässä hakea oppisopimuspaikkaa pari vuotta, mutta valitettavasti tuntuu, että tuo tutkintoni on siihenkin suuntaan ollut tulppana... Jep, ei auta kuin mennä työkkäriin, niiden harjoittelun kautta näet yritykset saavat työvoiman ilmaiseksi (toisin kuin opsopista) joten sitä kautta työllistymismahdollisuudet varmasti ovat ihan lokoisat.

Paula, laitoin vielä perään sähköpostia, jossa kysyin valintaperusteista ja samalla annoin ystävällistä mutta kriittistä palautetta hakumenettelyn ja tulosten ilmoittamisen epäselvyydestä. Perustelin kysymykseni sillä, että kun kuitenkin tahtoisin tuohon ammattiin, mieluusti haluaisin tietää, mitä osuuksia hakemuksessani mun kannattaisi petrata. Yöllä oli tullut vastaus: kritiikki luvattiin välittää eteenpäin. Mutta valintaperusteista ei mitään. Täytyy jatkaa kyselemistä.

Ja miettiä suunnitelmää öö. ;)