Leikkii tervettä

Kuume laskeutui särkylääkkeellä eikä ole noussut. Silti olo on kummallinen. Hengittäminen tuntuu jotenkin erilaiselta, vaikka kurkussa ei ole (eikä missään vaiheessa myöskään ollut) kipua eikä limaa, enkä edes yski. No, hengissä sentään ja koska junalippu Jyväskylään saatiin mykyrtämättä vaihdettua tämän päivän iltajunaan, menemme sillä ja leikin tervettä.

Kuopiossa on koko ajan harmaata ja vain pari astetta lämmintä, kaduilla edelleen lumenrippeitä toissapäiväisestä kuurosta. Me olemme tosin tarkkailleet sitä ikkunalasien läpi. Ja enimmäkseen katselleet vuokravideoita (videovuokraamot eivät selvästikään pidä pyhälomia) ja nukkuneet ja tehneet ruokaa ja syöneet. Videot alkavat todenteolla kyllästyttää, mutta olen edelleen jotenkin väsynyt lukemaan, kun yritin, suljin aika nopeasti silmät ja vain makasin ja kun avasin silmät, jouduin lukemaan saman kappaleen uudestaan, koska en muistanut lukeneeni sitä, enkä oikeastaan edellisenkään sivun tekstiä. Videota sentään jaksaa katsoa, se vaatii väsyneenä paljon vähemmän kuin lukeminen. Vaikka voisi kuvitella, ettei mielikuvitus ja tekstin kuvittaminen ole raskasta, on se sittenkin näemmä silloin, kun voimat ovat tosi heikoissa kantimissa.

Kummallista, miten sairastuminen ja yksi hemmetin kuumeen hissaaminen vie voimat tällä tavalla! No, ehkä elossa oleminen tästä vahvistuu, kun sairastumiselle annetaan kenkää vyöttämällä reppu selkään, kävelemällä lumirippeisen kaupungin läpi rautatieasemalle ja ottamalla juna hieman etelämmäs ja keskemmäs. Huomenna olisi ihmisiä nähtävänä, mutta en osaa yhtään arvata, mitä kehoni sanoo tästä terveen leikkimisestä. On kuitenkin järkevää mennä toiseen kaupunkiin, koska jos minä olenkin kipeänä, niin onpahan ainakin Vompsu siellä tapaamassa ystäviään, ja joka tapauksessa meidän on lähdettävä valumaan kohti Helsinkiä, kotia ja kissoja. Oi kissat.

On ihanaa päästä kotiin, kissojen luokse.