Oi, mikä auringonpaiste! Hullunkurista, miten elämä heittelehtii. Eilen, kun oli harmaantihuista koko päivän, kävelin ahdistuneena Keskuspuistossa monta tuntia kävelysauvoja survoen, eksyin kahdesti ja päädyin lopulta tuntemattomaan lähiöön, piristyin tästä täydestä tuntemattomuudesta, ruuvasin teleskooppisauvat pieniksi ja kävelin talojen välejä koettaen päätellä, missä päin olisi bussillinen valtakatu. Päädyin tutun ostoskeskuksen laidalle, olen käynyt siinä sen takana terveyskeskuksessa paikkauttamassa hampaitani. Odotin bussia ja ajoin sillä kotiin hyväntuulisena seikkailustani. Illalla kävin vielä vesijuoksemassa, kun minulla ei ollut intoa lukea eikä vain olla.
Tänään olisi loistava ulkoilusää, mutta nyt olenkin sitten aivan lötkö! Pakkaan laukkua. Neljä paitaa, kahdet pitkikset, neljät sukat. Huolestuttaa, että ensimmäisessä kohdekaupungissa lunta ilmoitetaan olevan 32 cm ja toisessa 22 cm. Lunta! Oli sitä kyllä vähäsen Keskuspuistossakin, liukastelin kevätkengilläni. Ei Kalliossa voisi mitenkään aavistaa, että jossakin on vielä lunta. Jotenkin rasittavaa, minusta nyt pitäisi olla jo kevät. Kuuntelen kuin perverssiä kauhutarinaa miehen muistoja, joissa pihaan aurattu lumikinos suli lopullisesti vasta kesäloman jo alettua.
Koetan voimistaa itseäni ajatuksella, että olemme poissa vain viisi päivää. Pääsiäisen... se voi olla oikein hauskaakin. Nähdä vanhoja ja ehkä uusiakin tuttuja. Mutta on jotenkin raskasta ja ahdistavaa matkustaa pohjoiseen päin. Minusta se tuntuu väärältä suunnalta kaikkina vuodenaikoina. Vähän pelottaa, mitä tapahtuu, jos pääsenkin sinne toisen kaupungin kouluun. Kaksikymmentäkaksi senttiä lunta, karmeaa. Toisaalta kouluasioissa menee varmasti ensi vuonna niin paljon aikaa, että muu ympäristö jää pienempään osaan.
Kummallinen pääsiäinen, olla liikkellä ja toisten nurkissa, pohjoisemmassa, talvemmassa.
En varmaankaan ehdi kirjoittaa juurikaan, joten toivotan jo nyt hyvää pääsiäistä!
Tekstit
接近
2 päivää sitten
5 kommenttia:
Hassua, kuinka suhteellista kaikki on: minäkin olen lähdössä pääsiäiseksi pohjoiseen, joka minulle tarkoittaa tänä vuonna Inaria ja Torniota, joissa on oikeasti vielä hanki-talvi. Ja tämä kaupunki, joka sinulle on pelottavaa pohjoista, on minulle etelää, josta pääsen pääsiäiseksi oikeaan koti-pohjoiseen. Suomi on pitkä maa. Hyvää pääsiäistä!
Päivät ovat toisaalta pohjoisessa pidempiä, ja rannikolla meri hidastaa niiden lämpenemistä. Ilmatieteen laitos lupaa nytkin lankalauantaiksi Tampereelle 14 astetta, Helsinkiin vain 12 astetta. Aurauskasat voivat olla ikäviä, mutta minusta on periaatteessa hienoa, jos luntakin on alkukesästä vielä varjoisimmissa paikoissa. Muistan, miten lapsena Hämeessä linnunherneet kukkivat, vaikka katveessa oli vielä kinoksia. Voisiko monimuotoisempaa metsämaisemaa kuvitella kuin lumi ja kukat rinnatusten?
Hyvää pääsiäistä,
Täällä pohjoisessa Mikkelissä ei kevät näytä kovin alkaneen, kuin viittauksin, mutta ylihuomenna?, sukulaisia pyörii kohta ympärillä, täytyy höristää korvia, josko jollakin olisi joku opettavainen viesti;)
Etelästä pohjoisempaan muuttaneena lähetän sinulle paljon myötätuntoa. Lumiseen kevääseen sopeutuminen ei ole helppoa, minulla se on parhaasta tahdosta huolimatta kestänyt vuosia.
Maaliskuu on ainoa kuukausi kun ikävöin etelämpään, jossa krookukset jo kukkivat, kun täällä on parhaat hiihtokelit, hankikanto ja auringonpaiste, eikä kukaan muu tunnu kaipaavan paljasta maata ja ruskeaa harmautta, pölyä ja aavistusta kaikesta mitä tulee.
Blogisi innoittamana vein tänään lakanat ulos kuivumaan, tosin matka pyykkitelineelle piti kahlata polvensyvyisessä hangessa ja jälkeenpäin tyhjentää jäähileitä saappaista. Mutta sitten kun lumi vihdoin lähtee, kun parin viikon päästä tulee yllättäen se 15-20 astetta lämmintä, tuntuu kuin jäinen koura hellittäisi sydämen ympäriltä ja se pakahtuisi vapauteensa ja avaraan tummansävykkääseen maisemaan. Sitä en ole kokenut ennen kuin täällä.
Ja peipot ja rastaat ovat tulleet jo, lumenkin keskelle. Jotta jaksaa odottaa.
Pikaista paranemista!
Niinpä, kaikki on suhteellista ja Suomi pitkä maa... :) (ja suomalaisuus uskomattoman monimuotoista, aina kun joku puhuu yhtenäiskulttuurista, sitä oikein hätkähtää)
Mulla varmasti se merellisen halu on kauhean suuri, kun olen kasvanut saaressa. Tosin en enää haluaisi ihan siellä asua, kyllä manner-Helsingin sää on kivempi koska sanovat sisämaalaiset mitä sanovat, ei siellä kovin tuulista ole, ei ainakaan saareen verrattuna :D
Minusta kevät tuntuu huimaavan nopealta kyllä etelässäkin... jatkuvasti on mietintämyssy päässä sen kannalta, että saahan nyt uudella ammatilla töitä ehkä myös ulkomailta, jonne vähän toivommekin pääsevämme, kunhan tuo mies tuosta valmistuu tuulivoima-asiantuntijaksi.
Hyvää pääsiäistä! :)
Lähetä kommentti