Iloinen ja jännittävä käänne

Kun olen jo luopunut ajatusten tasolla mahdollisuudesta päästä paikalliseen hierojakouluun tässä hakusatsissa, sähköpostiini tupsahtaakin kirje, vastaus tivaamiini valintaperusteisiin. Kirjeessä paitsi selitetään valintaperusteet, mainitaan myös, että hakemukseni oli tullut heille perille vasta kun valintaprosessi oli jo suoritettu, vaikka kirjeen päiväyksestä näkeekin, että se on lähetetty aivan hyvissä ajoin. Toisin sanoen minun hakemukseni oli seikkaillut postin matkassa! Eikä tässä kaikki - huomisesta valintakoesessiosta on vapautunut pari peruutuspaikkaa, joten pääsen kuin pääsenkin sittenkin valintakokeeseen! Ei se tietystikään takaa vielä mitään valinnan suhteen, mutta pääsenpä ainakin kertomaan, miksi haluan koulutukseen ja he voivat arvioida soveltuvuuttani vähän paremmin kuin kolmen rivin motivaatiokuvauksen avulla... ;)

En voi kuin ajatella yhtä asiaa - jos en olisi tivannut valintaperusteista ja kritisoinut niinkin suoraan hakumetodia, minua tuskin olisi kutsuttu. Ensimmäiseen tiedusteluunihan vastattiin, että se, ettei kutsukirjettä ole tullut, tarkoittaa, ettei oma hakemus ole riittänyt valintakoetta ajatellen. Jos en olisi kirjoittanut postista ja sen jakeluhäiriöistä (ja tuntenut itseäni sen takia vähän vainoharhaiseksikin tai ainakin sellaiseksi johon tuo ominaisuus on helppo projisoida), olisiko posteja tarkistettu? Ehkä ei! Nyt hakemukseni oli sitten löydetty ja sen sisältö todettu sopivaksi valintakokeen kannalta. Sinnikkyys siis tosiaan kannattaa!

Olen hyvilläni, kun sinnikkyyteni palkitaan näin. Se tuntuu arvokkaalta opetukselta: vastoinkäymisissä on ihan turhaa lannistua ja alistua, voi myös koettaa oppia niistä, ja ehkä jopa tuo yritys oppia jostakin ja ehkä pieni äkäisyyskin siihen, etteivät asiat suju, voivat saada äkkiä asiat sujumaan. Vaikuttaa myös siltä, että tiedusteluni ovat olleet sopivassa suhteessa jämäköitä ja ystävällisiä, koska tulee tulosta ja silti vastauskin on ystävällinen. Selvästi tiedustelujani on pidetty ihan oikeutettuina ja järkevinä. Ja niin toki olisin itsekin tehnyt, jos tiedustelija olisi ollut kuka tahansa muu... itsensä suhteen on vain niin vaikeaa vakuuttua siitä, että on oikeus ajaa omia asioitaan ja pitää kiinni oikeuksistaan. Olen hyvilläni siitä, että tätä oikeutta on nyt vahvistettu myönteisesti.

Kauhean hauskaa ja jännittävää! Ja koe on tosiaan jo huomenna aamulla. Tämä tarkoittaa, että tänään on heilutettava hihoja keskiviikon esitelmän suhteen vähän lujempaa tahtia kuin olin kuvitellut. Ja ehkä laadittava esitelmärunkoa junassa toiseen kaupunkiin... toisaalta luulen kyllä, että tämä iloinen käänne siivittää ponnistuksiani sellaisella tarmolla, jota ei voi korvata millään puurtamisella ja lievällä taustahuolestuksella.

Kuinka jännittävää, nyt olisi vain pystyttävä ensi yönä nukkumaankin...