keskiviikko 30. marraskuuta 2005

Kolmoislyytikki eli kysymys vaikeudesta

Kun kävelemme kohti Ilveksen asuntoa tuulista rantaa korvat vihloen (tai en mene muiden korvista takuuseen), huudan viiman yli: "Nyt tapaat Lyytikin!" Lyytikki on Ilveksen kissa, jolla on tupsut korvissa ja sapfinen katse. Tuiskussa sanat vääristyvät ja ne kuullaan: "Nyt teet Lyytikin!"

"Mikä se on?"
"Kissa."
"HÄH?"
"Ilveksen kissa. Olenhan mä sen kuvankin näyttänyt, viettelijätär Lyytikki."
"Mitenniin mä teen sen?"
"Mitenniin sä teet sen? Mitenniin teet?"
"Sä sanoit että mä teen Lyytikin."
"Jeesus. Tuo kuulostaa aika perverssiltä."

Naurua ja liukastelua.

Ehkä jokin räntäliukuliike on nimeltään Lyytikki. "Kolmoislyytikki - mutta vain asiaan vihkiytyneille", kuulutan kovaan ääneen, jottei tuuli vääristä sanoja taas.
"Lyytikki kerien!"

Lyytikki kuulostaa kieltämättä aika pelottavalta liikkeeltä. Lyytien kanssa ei ole leikkimistä. Minunkin Lyyti-tätini, inkeriläisiä, kääri (vai keri?) käämejä aikuisiällä ja kasvatti yhdestä lapsestaan narkomaanin. Lydia, tietysti, kukapa olisi Lyyti muuten kuin siviilissä. Juu, en aio tehdä kolmoislyytikkiä.

Minulle on väitetty tasan kaksi kertaa, että blogini on vaikea. Mikä tässä tarkalleen on vaikeaa? Ihminen vai sanat vai tyyli? Sisällön pamppailevuus vai jokin formaatti, jolle olen itse armollisen kuuroutunut? Sekö, että viittaan välillä Arskaan ja välillä kyvyttömyyteeni käyttää uuden tietokoneen copy-paste -toimintoa? (Itse asiassa olen tainnut juuri oppia sen. Täällä sitä ei tehdä kontrollilla vaan omenoin. Jeesus. Tämä tietää moraalin rappiota.)

Vai se, että kirjoitan välillä sellaisista pelottavista nonsensikaalisista asioista kuin kolmoislyytikki? Vai se, etten yleensä kirjoita lyytikeistä? Vai se, että ylipäänsä kirjoitan? Vai se, että teen muutakin kuin kirjoitan?

Lisättäköön, ettei mulle vaikeus ole itsetarkoituksellista. Lisättäköön, etten usko sen muillekaan olevan. Lisättäköön, että tunnen myös ihmisiä, joiden mielestä Veloena on ihana ja helppo tapa tarkistaa, olenko edelleen hengissä ja kuinka ärsyyntynyt mikäkin päivä olen. Kato kun kätevää - jos se vaikuttaa kierroksissa olevalta, ehdotapa kahvia vasta ens viikolla, koska tällä viikolla se sanoo vaan, ettei oo juonut kahvia enää vuosikausiin näy näy näy. Koska kahvi juoksuttaa seinille mutta rooibos ja sitten se ei lopeta. Ja sitten joku viikko se on tyyni ja sitä voi vaikka pistellä hakaneulalla. (Lisättäköön, ettei tämä ole niitä viikkoja jolloin alistuisin hakaneulontaan inisemättä vastaan.)

Lisättäköön, että tämä tyttö käy nyt nukkumaan. Siinä ei pitäisi olla mitään vaikeatajuista.

13 kommenttia:

Karri Kokko kirjoitti...

Ihan seko. Hyvällä tavalla seko. Millainenhan sä olit yksitoistavuotiaana?

tea kirjoitti...

pus jepa, oot vaan niiiiin ihana, niin loistavaa, että sua voi käydä täällä tarkistelemassa. nuku hyvin, mäkin rupeen ihanjustkohta. onnea omenanlöytämisen johdosta, hipjee.

Veloena kirjoitti...

Yksitoistiaana olin suuri moralisti joka kielsi vanhemmiltaan halaamisen kotitiloissa ja suhtautui asioihin äärimmäisen vakavasti ja pelokkaasti.

Toki tietysti sekopäisyys oli silloinkin mukana kuvassa mutta pienemmin annoksin ja tietysti vähemmän verbaalisena ja enemmän toimintana, ehkä karkkihumalan siivittämänä. Nykyään en tarvitse sokeripiikkejäkään koska nauraminen itsessään on niin palkitsevaa. Tai siis hihittäminen. Yksi blogimerkintä lapsuudestani sai kyllä sedät kiipeämään seinille, se on osoitteessa http://veloena.blogspot.com/2005/01/k-12.html

Ihminen muuttuu... ja hyvä niin.

Veloena kirjoitti...

Ai niin, korjaus. Tarkkaavainen ystävä huomautti, että sanoin itseasiassa: "Saat nähdä/tehdä Lyytikin".

Idea ei onneksi vaihtunut mihinkään. Siinä sen taas näkee, miten puutteellista perfektionismini on. Täysin alikehittynyttä ja hyvä niin. On jotensakin miellyttävämpää olla tyytyväinen kuin tyytymätön.

Psykassa tätä taidetaan kutsua alisuoriutumiseksi. Juhlin saatuani vaihdettua sähkösopimuksen nimelleni ja ekosähkölle. Jiihaa, arjen sankari. Ylemmällä korkeakoulututkinnolla, vatvoo sähköyhtiöasiaa viikon :P Mutta kyllä nyt onkin SANKARITAR olo!

Veloena kirjoitti...

AI NIIN:
VASTATKAAPA NYT SIIHEN KYSYMYKSEEN MIKÄ TÄSSÄ ON NIIN VAIKEAA! Se oli kuitenkin tämän päreen ryhdistävä kysymys.

Lentojätkä kirjoitti...

Kyllä se on nämä kohtuuttomat tekstimassat, joihin kahden kappaleen keskivertopäreen keskivertolukija ei vaivatta kiireessään totu.

Asiathan pitää ilmaista tiiviin maskuliinisesti. Ei tässä ole aikaa mihinkään pohdintoihin. Pitää olla Tehokas ja Tuottava.

Kissoista: Minä uhkailen säännöllisesti Peuran kissoja vartaaseen joutumisella. Heittelen myös ja kutsun mairittelemattomilla kutsumanimillä. Silti ne tykkäävät minusta.

Veloena kirjoitti...

Minä olen aina kuvitellut, että tiiviyden piti esiintyä reisissä, ei tekstissä. Ja olen niin tehokas, että tuotan tekstiä pitkät pätkät... :P

Ah. Sinäkin pidät kissojen heittelystä. Opetapa Peuran kissoille kolmoislyytikit kerien: hurja katse, kynnet esissä kierrehuitaisu ja hyppäys suorin jaloin häntä pörheänä ilmaan kolmasti voltaten :D

Kissat ovat jumalaisia elikoita.

va kirjoitti...

Hehhee :) Vai että vaikea? Enpä ole moista ajatellut, kyllä minusta elovena on ihana blogi. Vaikka olen "formaatti" ihminen, pitkälti ajattelen kategorioiden kautta, niin en mä siltä kannalta tätä blogia ajattele. Tämä on enemmän fantasiaa ja runoa, jos lainataan kirjallisuuden lajeja. Tekstin pituudesta, siis tekstihän on kuin liukumäki, mitä pitkin liu-utaan. Mitä pidempi liuku, sen hurjempi ja parempi.

Mikko Moilanen kirjoitti...

T.R.: "Asiathan pitää ilmaista tiiviin maskuliinisesti. Ei tässä ole aikaa mihinkään pohdintoihin. Pitää olla Tehokas ja Tuottava."

No sepä se, ja sitten tuotos jääkin varsinaiseksi "produktioksi". Onneksi Jokainen voi itse päättää, että lukeeko yhden Veloenan vai kymmenen produktiota.

Mielestäni Veloenen blogissa ei ole mitään vaikeaa, paitsi ehkä käsitellyt aiheet joskus. Eihän mm. ekologisuudesta tai kasvissyönnistä saisi puhua.

Tehdään produktio Velonenan postauksista:

Tänään ajattelin
****************

Viherpiipertäjä kirjoitti jätteiden lajittelusta. Kyllä minäkin joskus lajittelin kahvisuodattimet ekoroskikseen - silloin kun se vielä oli muotia - mutta en enää, kun siihen menee niin paljo aikaa ja hullujen hommaahan se on.


Filosofiasta
************

Parasta filosofiaa on se, että kuinka paljon saa palkkaa ja miten paljon voi käyttää valtaa muihin ihmisiin.


Perjantai
*********

Tänään menin X:n kanssa ensin Prumadilloon syömään, jonka jälkeen jatkoimme mersulla meille nussimaan. X söi hirveän ison verisen pihvin ja minä hihittelin naisellisesti hänen kertomilleen jutuille. X on aina niin komea ajaessaan mersulla tai syödessään pihviä. Huomenna hänellä on Nokian johtokunnan kokous. Jänskää!

Anonymous kirjoitti...

Mun mielestä tää on vähän RASKAS blogi lukea. Postaukset on kirjoitettu intensiivisesti, ajatuksella ja kielenkäyttö on monipuolista ja vaihtelevaa. Se on erilaista, mitä yleensä on tottunut ruudulta tavaamaan työpäivän lomassa.

Joskus tuntuu myös vaikealta eläytyä ja samastua kirjoittajaan, koska itse olen aika erilainen luonne. (Luulen.)

Mutta tämä on vaikeudesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - mielenkiintoinen, erilainen, persoonallinen ja kutkuttava blogi.

va kirjoitti...

Ah, vaikeus! Nytpä se valkeni.

Kyse on tietenkin aristoteleettisesta muotoseikasta. Veloena kirjoitetaan tietysti Veloena, eikä jotenkin muuten.

Veloena kirjoitti...

Anonyymi - minunkin on vaikeaa samastua itseeni.

uunilintu kirjoitti...

Vaikeinta tässä on se, että voin kuvitella itseni paikallesi jossain toisessa elämässä..