Mainittakoon, että... oujee

Mainittakoon, että en osaa taidepuhetta edes alkeisoppimäärän verran. Kun kysytään, mistä näytelmässä pidin, vastaan ensin: "Joo pidin." Sitten tajuan, että halutaan erittelyitä. "Pidin niistä kohtauksista, joissa heiteltiin jotain." Kuulostaapa freudilaiselta. Hämmennys. "Tai siis, olen kyllä enemmän verbaalinen kuin kineettinen ihminen, mutta -" katse pois varpaista, ääliö, et sinä niille puhu, "kun nuo heittelykohtaukset on vaan niin vau." Ja innokasta hymyilemistä. Kukaan ei ikinäikinä usko, että erikoistumisalani oli nimenomaisesti estetiikan filosofia. En ole kyllä koskaan väittänytkään, että estetiikan filosofiani olisi erityisen analyyttista. John Deweykin kirjoittelee lähinnä siitä, kuinka elämä on yhdyntää ympäristön kanssa. Oujee.

Mainittakoon, että olen oppinut paitsi lähettämään tekstiviestin, myös soittamaan kännykälläni. Ei sen keksimiseen mennytkään kuin viitisentoista minuuttia. Sitä paitsi, kehityn koko ajan. Oujee.

Mainittakoon, että muuttolaatikkoni ovat edelleen aika tyhjät mutta että tänään menen uuteen kämppääni käymään ja nostamaan sieltä koiran sänkyä kellarikomeroon. Elämä on omituista. Kun on yhdeksän vuotta nyhjännyt erään henkilön kainalossa, itsenäisyys tuntuu pökerryttävältä. Painallan eteenpäin vuorikiipeilijän varmuudella. Onneksi mäki ei ole niin korkea. Mutta sillä on kiva nimi, niin kantilainen. Tähtitaivas ylläni, tähtitaivas sisälläni. Moraalilain olen tainnut kyllä unohtaa. Oujee.

Mainittakoon, että olen hoitanut velvollisuuksiani huonosti, mutta syönyt levykaupalla suklaata. Tummaa, rouskuvaa, tahraavaa suklaata. Onnistunut leikkaamaan yhden sormistani puoliksi ja tahrinut verellä valkean miestenpaidan. Silittänyt puuta. Nuuskinut lapasia. Tanssinut yöpaidassa, valkoisessa yöpaidassa ja melkein kompastunut helmaan. Istunut oikeudessa, tänään ja halunnut haukotella koko ajan, koska en ymmärrä talousrikosten motiiveja. Sehän on vain rahaa, sitä voi heittää alas parvekkeelta. Onneksi uudessa kämpässä ei ole parveketta eikä vanhassakaan käteisvaroja. Oujee.

Olen piirtänyt liikaa.

Ai niin, piti muistaa mainita.

Mainittakoon, että olen piirtänyt liikaa. Ihmisiä, tällä kertaa. Mielikuvitukseni on jokseenkin villiintynyt nyt kun olen purkanut sydämeni kuin kuulakärkikynän tai mekaanisen kirjoituskoneen. Osat ovat hajallaan, enkä muista, mikä kuului mihin. Hienolta näyttää, ehkä tämä joskus vielä toimii. Oujee.