maanantai 17. marraskuuta 2008

Esimerkilauseet, osa kaksi

Muistan kirjoittaneeni esimerkeistä ennenkin. Sekä kääntäessä että toimittaessa törmää esimerkkilauseisiin, jotka tuntuvat tolkuttavan ja aivopesevän tietylle kannalle. Etenkin näin tuntuu käyvän, kun lukee amerikkalaisia tietokirjoja, ja katsokaapa huviksenne, mistä aika monet kirjat tulevat... vissiin kaikki toimittamani käännökset ovat olleet peräisin yhden tietyn valtameren tuolta puolen. (Ehei, en kaukokaipaa sinne, en näiden lauseiden perusteella.)

On ehkä huvittavaa ärsyyntyä lauseista, mutta toisaalta tiedän, että kun samaa lausetta jankkaa tarpeeksi monta kertaa, alkaa helposti ajatella, että valas ON kala. (Kannattaa lukea kirja nimeltä Välähdys, se on ärsyttävän amerikkalainen mutta sentään tietoinen siitä ja käsittelee hauki on kalastuksen voimaa... joku voisi muuten intoontuessaan oikolukea tuon wikisivun, minun pitäisi nyt kääntää, joten en ryhdy, koska jo tämä bloggaaminen on ylimäärää mutta en osaa olla purskahtamatta julkisesti.)

Nyt sitten kääntäessäni tulen sellaiseen esimerkkiin, jossa käsitellään positiivista pintatason muuttumista. Nainen oppii uusia viestintätaitoja, joiden avulla hän saavuttaa sopuisamman suhteen tyttäreensä. Mies oppii pitämään puoliaan pomonsa kanssa. Niskakarvat nousevat pystyyn. (Se ei enää ole esimerkkilause pintatason muuttumisesta... se on kehollinen reaktio, muutosta toki sekin, mutta sitä en lue vaan tunnen.)

Ehkä osa reaktiosta johtuu siitä, että Välähdyksessä yksi alitajuisen päättelyn esimerkeistä, jonka vaikeudesta en ollenkaan saanut kiinni, perustui sille, ettei lukija olisi saanut ajatella, että lääkäri voisi olla nainen. Teksti ilkkui: Etkö tajunnut? Lääkäri on NAINEN! NAINEN! Minun kohdallani se ei toiminut, koska minusta lääkärit nyt ensisijaisesti ovat naisia ja ehkä joskus harvoin ja hämmästystä aiheuttavasti miehiä. (Ehkä tästä voi lukea, missä käyn lääkärissä. Lisäksi pidän enemmän naislääkäreistä, mitäpä sitä salaamaan. Ei minusta ole mukavaa, että joku vieras mies kuuntelee selkää stetoskoopilla. Siinä on jotakin puoliseksuaalisen puoliuhkaavaa. Rintakehän kuuntelu etupuolelta ei tunnu niin epämukavalta, koska miestä voi silloin sentään kosjauttaa, jos hän heittäytyy epäasialliseksi. On tietysti hieman hullua epäillä lääkäriä virantoimituksessaan, mutta yhtäkaikkisesti valitsisin naislääkärin, jos saisin valita. Ei-lääkärintoiminen nainen ei ole koskaan lyönyt minua tai muutenkaan satuttanut minua fyysisesti, ja silloinkin kun naislääkäri on satuttanut minua jonkin kokeen tai toimenpiteen myötä, he ovat kuunnelleet mieskollegoitaan paremmin, kun olen antanut itseni käyttöohjeet, kuten että haluan tietää, mitä minulle tehdään, koska sillä tavoin minun on helpompaa suhtautua kipuun tyynesti. Ehkä se johtuu siitä.)

Minusta tuntui järkyttävältä ajatella, että pohjoisamerikkalaisista suuri osa olisi jotenkin solmussa naislääkärin ajatuksen kanssa.

Käännettävät esimerkkilauseet saavat niskakarvat nousemaan osittain siksi, koska ne vahvistavat entisestään sitä ajatusta, että koti on naisen ja työ miehen aluetta. Kuinkahan kauan tätä paskaa tuutataan mieleemme säännöllisinä mikroannoksina? Toinen raivostuttava seikka on, että tuota vinoumaa pönkittäessään nämä lauseet tuntuvat vihjaavan, ettei mikään muutukaan. Naisten on edelleen oltava enemmän huolissaan tyttäristään ja miesten pomoistaan.

Mutta kun oikein tarkasti mietin niitä ihmisiä, jotka tunnen, minusta tuntuu, että enimmäkseen lauseiden pitäisi olla ihan toisin päin. Eikö naisten juuri pitäisi oppia jämäkkyyttä työneuvotteluihin ja uskaltaa pyytää palkankorotusta samalle tasolle kuin mieskollegoilla? (Vaikka muistan kyllä hämärästi lukeneeni jostakin, että työnantajat eivät pidä siitä, että perheelliset naiset uskaltavat jättää - tietysti palkattomat - ylityöt tekemättä, koska he kokevat ensisijaiseksi velvollisuudekseen lapsen tarhasta hakemisen, eivät oman uraintonsa osoittamisen. Olisikohan tällainen puolensa pitäminen mahdollista myös niissä tapauksissa, jossa tarhalasta ei ole? Olisi kiinnostavaa kuulla myös muista töissä puolensa pitämisen ulottuvuuksista kuin palkkakehityksestä, palkankorotuksen pyytäminen kun ei ole kovin radikaalia. Esimerkiksi, ketkä käyttävät enemmän tutkimusvapaita ja uskaltavat vaatia oikeutta etätyöhön ja niin edelleen.) Ja eikö, totta vie, monelle isälle tekisi oikein hyvää hieman lukea temperamentista, hoivasta ja tyttöydestä tullakseen paremmin toimeen ja tukeakseen empaattisemmin tyttärensä naiseksi kasvamista? Senhän täytyy olla heille jokseenkin vieras alue, vaikka se on heidän tyttärelleen ainoa todellisuus, jonka tämä tuntee ja jonka siinä iässä oikeastaan voikaan tuntea. On aika vaikeaa luottaa miesten ymmärrykseen, jos oma isä leimaa joka tilanteessa naiseuden ja tyttöyden joksikin hankalaksi ja käsittämättömäksi sen sijaan, että ottaisi selvää ja osoittaisi kiinnostuneensa ja pyrkivänsä ymmärtämään.

Eh, toivottavasti kukaan ei ota tätä henkkoht. Ymmärrän kyllä, miten hankalaa on tehdä asioita, jotka eivät tunnu kuuluvan minulle. Ja juuri siksi minua raivostuttavat lähinnä nämä esimerkkilauseet, eivät perhekeskeiset tädit ja uraansa identifioituneet sedät.

No, enhän minä tietysti voi muuntaa esimerkkilauseita miksikään.

Kirjoja ei vain käännetä, toimiteta eikä kustanneta sillä viisiin. Se taitaisi kuulostaa hieman liikaa Isonveljen valvonnalta, vai kuinka? Ei minustakaan olisi hyvä idea kirjoittaa kaikkea uuskielellä. Etenkin ikävän historian on syytä olla muistettavissa, jotta edistysaskeleista voi iloita ja ammentaa voimia seuraaviin muutoksiin ponnistelemiselle. Mutta tunnen lievää pettymystä siitä, ettei alkuperäiskäsikirjoituksen toimittaja ole kysynyt tästä asiasta mitään kirjoittajalta. Ehkä hän ei ole oikein nähnyt lauseita tai on pitänyt niitä vaarattomina tai ajatellut niitä vain näinä kahtena pikku lauseena, pari hassua sanaa sinne tänne.

Minä rakastan sinua. Minä vihaan sinua. Miksi sinun pitää aina olla noin ääliö? Ihanaa, että muistit.

Aivan kuin sanoilla ei olisi vaikutusta meihin ja ikään kuin ne eivät kaikuisi meissä vuosikausia senkin jälkeen kun vannomme päässeemme niiden ylitse ja käsitelleemme asian jo.

12 kommenttia:

Taviokuurna kirjoitti...

On tietysti hiukan vaikea kommentoida yksittäisiä lauseita ilman niiden ympäristöä, mutta äkkiseltään nuo todella vaikuttivat minusta kahdelta viattomalta esimerkkilauseelta. En pidä ajatuksesta, että lauseita kirjoittaessani minun pitäisi miettiä, etten nyt vain vahingossa tue niillä jotain stereotypiaa tai ennakkoluuloa. Nainen, joka oppii paremmin ymmärtämään tytärtään, kuulostaa minusta ihan luonnolliselta tilanteelta. Sukupuoliroolit (tai mitkä muut roolit tahansa) on todella murrettu vasta kun lauseita ei tarvitse ajatella niiden kautta, esimerkkeinä puolesta tai vastaan. (Kirjoitin hieman tähän liittyen rasismista jokin aika sitten, 16.9.)

Tuo osuus naislääkäreistä sen sijaan kuulostaa juuri niin kummalliselta kuin kirjoitatkin. Outoa, jos siellä päin maailmaa todella on vielä vaikeaa ajatella naista lääkärinä.

lupiini kirjoitti...

Muistan lapsuudestani sellaisen "vitsin" tai oikeastaan arvoituksen (se oli VITSIkirjassa, mitä en oikein tajua) jossa isä ja poika joutuivat auto-onnettomuuteen. Isä kuoli heti mutta poika saattoi selvitä mikäli hänet leikattaisiin pikaisesti. Sairaalassa lääkäri sanoi, ettei hän voi leikata poikaa, koska poika on hänen poikansa. Tässä kohden piti sitten mukamas olla ihan ällikällä lyöty, että miten kummassa pojan isä voi olla lääkäri jos hän on kerran juuri kuollut. Ja tajuta vasta pitkän pohdiskelun tuloksena, että lääkäri on pojan äiti.

Koko kasku on aivan kamala ja ällöttävä enkä osannut lapsenakaan päättää oliko hirveintä isän kuolema vai oletus siitä, että naislääkäri on sellainen harvinaisuus, että juttu sellaisenaan kelpasi aivopähkinäksi.

Sen sijaan se arvoitus pellolle kuolevan miehen selkävarustuksesta on morbidiudestaan huolimatta ihan mahtava :D

Kottarainen kirjoitti...

Heip,

kirjoitan väärän postauksen perään, mutta täällä tuoreimmassa päässä tavoitan sinut varmimmin. Olet näemmä kapuamassa kääntäjän leipäpuuhun - onneksi olkoon! - ja hankittelet oman firman pystytystä. En ehdi nyt paneutua tilanteeseesi, mutta muistutan yhdestä käytännön detskusta: Et ole alv-velvollinen, jos käännät enimmäkseen fiktiota tai muuta tekstiä, jonka suomennokseen sinulla on tekijänoikeus. "Arvonlisäverolain 45 §:n mukaan sellainen ei-työsuhteessa tehty työ, jossa syntyy tekijän-oikeudellinen teos, ei ole arvonlisäverollista." Tämä puoli kantsuu selvittää ennen oman kioskin pykäämistä. Säästyt monelta henkis-taloudelliselta tärinältä ja turhaumalta, jos voit tehdä töitä "luonnollisena henkilönä" - ihmeen kaunis nimitys paatuneiden byrokraattien keksimäksi!

Riitta kirjoitti...

Lupiini, mikä ihme on "se arvoitus pellolle kuolevan miehen selkävarustuksesta"? :-)

lupiini kirjoitti...

Reppuselkäinen mies tuli pellolle ja kuoli. Mitä miehellä oli repussaan?

Tätä puntaroitiin pitkään ja hartaasti joskus kymmenvuotiaina.

Riitta kirjoitti...

Uuh, tämä on näitä arvuuttelukertomuksia. No, mitä repussa oli? :-)

Veloena kirjoitti...

Ensiksi: kiitos, Kottarainen, vinkistä! Tuo kannattaa tosiaan selvittää!

Heh, luonnollinen henkilö, heh, luonnollinen... heh, henkilö...
(olen juuri kääntänyt lukua jossa käydään läpi sitä miksi ITSE on METAFYYSINEN käsite, joten olo horjuu kohtalaisesti; filosofiaan poikkeamisten myötä huomaan täsmällisyysperfektionismin nostelevan päätään, mikä on huono jutska koska käännöksellä on aikaraja)

Taviokuurna, lepyin jo kirjalle... ;). Luultavasti en olisi säikähtänyt ja pillastunut noista lauseista niin karmaisevasti, ellen tosiaan olisi viime viikolla lukenut Välähdystä. Joskus kyllä, kun katsoo ihmisten elämää, ei voi kuin miettiä, mitkä ihmeen karseat oletetut välttämättömyydet ohjelmoivat heidän elämänsä niin odotusten mukaiseksi. Tai ehkä siitä saa jonkin tyydytyksen, joka on vain minulle jokseenkin vieras tai jota katson aiheelliseksi ainakin säikähtää vähän silloin kun siihen itsessäni törmään. (KOSKA ne eivät OLE välttämättömyyksiä, eivät ne ole mitään painovoiman lakiin tai dna:n siirtymiseen vertautuvaa ja usein en ole lainkaan selvillä miksi niin kovasti jostakin tällä lailla ilahdun silloin harvoin kun niin teen. Tuohon ilahtumiseen tyyliin "jee vitsi osaan olla naisellinen jee" liittyy melkein aina hieman huolestunut metakognitio: juu mut kenen mukaan ja mitä sillä oikein kuvittelet tarkoittavasi, olithan sinä nainen eilenkin, eikös.)

Mutta minun on kyllä tunnustettava, etten usko lainkaan lauseiden VIATTOMUUTEEN, enkä nyt tarkoita että niiden kirjoittajassa muhisi joitain iljettäviä tarkoituksia joita hän piilottelisi puheenparsiinsa niistä tietoisena vaan että yksinkertaisesti kieli on uskomattoman tehokas ase ja muovaaja ja että osa sen voimasta syntyy juuri siitä, että sitä on hyvin helppoa tarkastella jonakin asiallisena ja neutraalina.

Lause siellä, toinen täällä.

Mutta ne kerrostuvat. "Luonnollinen" ja "normaali" (ja "terve" josta tässäkin blogissa tai oikeastaan sen edeltäjässä on keskusteltu), kuka ne määrittää? Tai vielä kauheampaa, MIKÄ ne määrittää vähän kuin puolivahingossa? Historia?

En tarkoittanut tietenkään, etteivät naiset saisi parantaa tytärsuhdettaan, ehei. Mutta jos esimerkit tuppaavat menemään samoin päin kirjasta toiseen, onhan siinä jotakin karmaisevaa.

Toivon kyllä, että osaisin suhtautua asiaan kuten sinä, se olisi julmetun paljon yksinkertaisempaa, mutta ainakin toistaiseksi näyn olevan vaiheessa, jossa kavahdan näitä esimerkkejä.

Aika näyttää, miten asia etenee...

Luppis, juuri tuo "pähkinä" oli Välähdyksessäkin. Huooh.

Riitan kanssa yhdyn toiveeseen siitä, että saamme kaikki kuulla, MITÄ SEN MIEHEN SELKÄREPUSSA OLI, mut ihan ilman arvailuja, kiitos ;)

lupiini kirjoitti...

repussa oli *tattadadaa* AUKEAMATON LASKUVARJO!

se oli sille miehelle semmonen henkilökohtainen quit world-hetki :P

Taviokuurna kirjoitti...

"Luonnollinen" ja "normaali" (ja "terve" josta tässäkin blogissa tai oikeastaan sen edeltäjässä on keskusteltu), kuka ne määrittää?

Erinomainen kysymys.

jos esimerkit tuppaavat menemään samoin päin kirjasta toiseen, onhan siinä jotakin karmaisevaa.

Totta.

Toivon kyllä, että osaisin suhtautua asiaan kuten sinä, se olisi julmetun paljon yksinkertaisempaa

Asiayhteydestä irrotettuina näin. Mutta irrallisia lauseita on toki huono lähteä arvioimaan, sillä lauseiden konteksti, ne kuuluisat rivien välit ja muu, kertovat kyllä paljon siitä, missä asenneympäristössä lauseet on kirjoitettu ja tarkoitettu luettaviksi. Todennäköisesti tässä tapauksessa ne olivat esimerkkejä tiettyyn suuntaan, ja reaktiosi oli sikäli ihan oikeutettu.

Veloena kirjoitti...

Ei, oikeastaan ei. Tässä kontekstissa ne eivät kai ole tietoisia esimerkkejä siihen suuntaan, kirjassa on kokonainenkin luku alistettujen ryhmien ongelmista, mutta siksi ehkä juuri reagoin asiaan niin voimallisesti.

Koska jos joku on suoraan ja selkeästi hurjan asenteellinen ja juntti ja karmea, hänethän on kovin helppo leimata sellaiseksi ja päättää olla ärsyyntymättä hänen sammakoistaan. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, jne. Mutta jos joku on äärimmäisen fiksun oloinen ja tuntuu ajavan hyviä proggiksia ja silti ne kamalat kulttuuriset hirvitykset monistuvat hänessä (ihan samalla tavalla ne totta kai monistuvat minussa ja sehän tässä karmiikin... aargh...) niin kyllä se pistää puremaan hammasta ettei suistuisi epätoivoon vaan että jaksaisi tutkailla noita asioita ympärillään ja mielessään ja muistuttaa itseään säännöllisin väliajoin siitä, mikä tapahtuu VÄLTTÄMÄTTÄ ja missä voi tehdä VALINTOJA jos oikein kovasti päättää. Ehkä. Huooh.

Toivon hurjasti, että kun pääsen käännöksessä sinne alistettuihin ryhmiin asti, setä kysyy, huomasiko kukaan mitään kummallista näissä esimerkeissä.

Mutta oletan, ettei niin käy. Synk.

Veloena kirjoitti...

Ai niin, laskuvarjo, joka ei avautunutkaan. Damn. Nyt muistan kuulleeni tämän.

Riitta kirjoitti...

Lupiini: Arvuuttelukertomuksissa on viehätyksensä lisäksi jotain hermoja raastavaa. Varsinkin, kun selitykset ovat toisinaan aika huteria ja vastaukset kysymyksiin epäröiviä. Onneksi tässä tarinassa oli selkeä ja ymmärrettävä loppu.

Kunpa muistaisin, mihin vastaavaan arvoitukseen liittyy häilähtävä muistikuvani, jossa "hän ei nähnyt itseään peilistä, koska oli lyhytkasvuinen" tjs. :-)