Meemi

Valkoinen heti Helsingin ulkopuolella hiljentää. Talo vaikuttaa hyvältä. Päätämme tarjota siitä jotakin, mutta on ensin käytävä siellä toistamiseen, koska unohdimme katsoa siitä joitakin aika oleellisia juttuja (kuten mahtuuko jonnekin pyykkikone ja onko mahdollista asentaa suihku; en ole riittävän sissihenkinen luopuakseni näistä ainakaan tuolla myyntihinnalla). Kun seisoin talon pihalla, naapurin hautuumaan kappelin kello läppäsi. Sormeni tapailivat samalla hetkellä hevoskastanjan nuppuja: paljon tahmeaa. Monta omenapuuta, pari luumua. Monta kuusta, jotka kaataisin. Miksi kasvattaa kuusia, kun voi kasvattaa mantsurianvaahteraakin?

Kuuset neulastavat nurmen ja siinä on ikävämpi tassutella.

Nyt on kumma olo, en osaa oikein sanallistaa mitään, koska talo on niin suuri klöntti tietoisuudessani. Koetan odottaa, jotta tietäisin, mitä haluan. Ja samalla tiedän, ettei sellaista voi tietää. No, olemme joka tapauksessa päättäneet jättää tarjouksen, jos toisenkin katsomiskerran jälkeen osaamme edelleen kuvitella itsemme taloon.

Niinpä tässä holopäisyyden tilassa teen meemin, jonka löysin Ruulta ja joka tuntuu epämääräisen tutulta. Hämmennyksen hetkillä strukturoinnista on kummasti apua.

1. Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.).
Hullunkurinen, lullu, täsmällinen, kaukaa, vaivihkainen.

2. Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein.
Luumupuu. Tai ehkä suopursu. (En saa äänteitä irrotettua kuvista, paitsi kun ajattelen nonsensea, mutta onko se enää suomea? Esimerkiksi lualu nui - väännös unilaulusta.)

3. Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms.
Okei, ei, mutta, on, joo.

4. Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten.
Traditionaalisista ehkä edelleen eniten: Ei mitään uutta auringon alla. Ja sitten niistä, jotka eivät ole ehkä ihan näin luokiteltavissa, mutta tärkeämpiä: Se, mikä tapahtuu, tapahtuu, eikä minun tarvitse olla siitä mitään mieltä tai koittaa nyt muuttaa sitä. Voin vain panna sen merkille.

5. Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan.
Soiro, ottaa haltuun, tuunata, täydellisesti, tehokas.

6. Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.
"Kauneus on katsojan silmässä." - Se saa ajattelemaan, että mielipiteen muuttumiseen johtava suostutteleminen ja perehdyttäminen tarkoittaisi silmän irti repimistä, vaikka voisihan sen toki ajatella silmien avaamisena silmälaputtomammalle tai oikeastaan eri tavalla silmälaputetulle maailmalle...

7. Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.
Pysähdy.

8. Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.
Häpypunos. (Luin raitiovaunussa matkalla töihin - jalkani on edelleen kipeä ja koetan lepuuttaa sitä - kirjaa nimeltä Seksuaalisuus.