Kirjoitan tätä kotonani, minulla on nyt jälleen lähelläni tietokone ja verkkoyhteys.
Havaitsen riippuvuuteni mutten aio tehdä sille mitään muuta kuin todeta siinä olevan hyödyllisiä piirteitä. Ilman joitain riippuvuuksia kirjoittamisesta tulee lapuille tuhertelua. Laput hukkuvat.
Olen nukkunut neljäntoista tunnin yöunet, lukenut Damasiota eteenpäin ja kävellyt kaupungilla sateessa. Olen antanut rahaa aids-keräykseen ja ostanut punaisen tietokonelaukun. Minulla ei ole edelleenkään yhtään eyeliner-kynää. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että viihdyn maailmassa.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
7 kommenttia:
Hienoa, että viihdyt näinkin pimeässä maailmassa!
Tervetuloa elämään, viestitti muuan minulle viime yönä.
Vaikka tuherruslaput säilyisivätkin, kuten allekirjoittaneen kirjekuorissa, niiden arkistoiminen ja lukeminen vaatisi arkeologin sinnikkyyttä.
bgjgb, tvptwufd
Jos maailma on pimeä, miksei kaltaiseni pimeä ihminen tänne sopeutuisi? :D
Ei, maailma ei ole pimeä. Aika hieno, tänään.
Täällä on liian sotku, jotta päästäisin tänne ne 140 vakilukijaani penkomaan lippulappusiani. Eiväthän ne kaikki edes mahtuisi - osan pitäisi seistä porttikongissa näpit jäässä ja märkinä, kun tyhjentäisin kenkälaatikollisia ajatussilppua ikkunasta sitä sateeseen heittäen elenaceaucescumaisin elein.
Toisaalta se olisi hieno näky.
Niin ehkä... mutta kovin moni ei tiedä porttikongini turvalukon numeroa, enkä ole varma, kannattaako sitä kauheasti jakaakaan.
Elena Ceausescu on kyllä maailmanhistorian omalaatuisimpia hahmoja. Ehkä en aivan uskottavasti onnistuisi matkimaan niitä kopeita nyökkäyksiä. Tai sitä ajatuksenjuoksua, huh.
Ja sisään tulisi kylmä, kun ikkuna olisi auki. Onhan sentään pian jo joulukuukin.
Kansiotalkoot?
Kaikki oleellinen on muistitikulla jo. Kansiot eivät ole käteviä.
Mahtaisimme olla sekalainen seurakunta. :-)
Lähetä kommentti