Vaaliaamu

Mieheni Kissa soittaa jälleen Airin Talkie Walkieta. Levy on ollut lainassa kirjastosta kolme päivää ja alan olla aika väsynyt siihen.

On vaaliaamu. Meidän työrupeamamme alkaa vasta kahdelta, mutta sitä ennen on syötävä lounas, käveltävä miehen vanhemmille lainaamaan autoa äänestyslippujen roudaamista varten ja ruokittava koirat. Ja ehdittävä äänestämään itsekin.

Mies höpöttää koko ajan edellisen illan 30-vuotispäivistä, jonne minua ei kutsuttu. (Kaiken kukkuraksi muilla oli ollut avecit mukana ja niiden kysellessä häneltä, miksi minä en ollut siellä, hän oli sanonut, että "se on liian väsynyt". Pyhä jysäys. Pian saanen omaksi 30-v-lahjakseni arkun ja addresseja.)

Also: lievää sunnuntaivitutusta. No, ainakaan ei ole krapulaa, kun istuin kiltisti kotona katsomassa Oman elämänsä sankarin, tein omenapaistosta ja lapioin sitä sammiollisia sisääni tofujätskin kera.

Koetan valmistautua henkisesti tulevaan koetokseen: hoitaa vaalitoimitus asiallisesti vaikuttamatta silti aikuiselta. Harkittu asukokonaisuus koostuu punaisesta trikoopaidasta, minipituisesta farkkumekosta, mustista leggingseistä ja keltaisista Doc Martens -varsikengistä. Mainiota. (Mitä ihmettä statementia kuvittelen tälläkin tekeväni, on itsellenikin epäselvää. Mutta liian asiallinen pukeutuminen nyt on vaan aika ällöttävää. Aivan kuin byrokratisoisi oman ulkoasunsa vapaaehtoisesti.)

Tänään yksikään järkevä ajatus ei näy eksyvän päähäni. Ehkä se johtuu Airin liru-laru-lorum-lum -musiikista joka pilpattaa ärsyttävänä taustalla. No jaa, ei sen niin väliä olekaan. Varsin alhainen vireystila riittää hoitamaan yhden vaalipisteen, ja oman äänestettäväni olen jo valinnut, eli no problem siltä suunnalta.

Paras lopettaa kirjoittaminen, heivata mies sängystä ja Air stesseistä, vetää DM:t jalkaan ja mennä viemään mielipiteeni systeemin kitaan.