Tiedossa paljon ihanuutta

Ruokatauolla lueskelen Hesarin ja Nyt-liiteen ja ilahdun perinpohjaisesti: tänään illalla tulee televisiosta Oman elämänsä sankarin elokuvasovitus, jonka on ohjannut Lasse Hällström. Tosin arvostelussa sanotaan, että John Irvingin kirjat ovat liian pitkiä ja rönsyäviä, mutta arvaatte kaikitenkin, mitä mieltä minä moisesta väitteestä olen. Minusta ne ovat liian lyhyitä. Juttu loppuu aina kesken. Rönsyjäkin kaipaisin lisää. Mutta olkoon. Kirja ei voi olla yhtä kiinnostava kuin elämä, niin se vain on.

Toinen ilonaihe, sekin elokuvapuolelta, on arkiston Fellini-sarja, joka alkaa jo pian. Edellisen kerran istuin melkein kaikki elokuvat läpi. Hesarin jutusta paljastuu, että Fellinin mv:t on kuvattu Ilfordin filmille: olisihan se pitänyt arvata. Itsekin olen rakastanut Ilfordin filmiä niin kuin yleensä mitään työkalua voi rakastaa: jälki on uskomattoman kaunis, etenkin öisin otetut kuvat, joissa valo piirtää esiin pari salaperäistä muotoa, onnistuvat upean utuisina ja unenomaisina. Tosin suhtautumiseni filmikuvaamiseen on luonnollisesti vähän epämääräinen: en diggaa liivatteen käytöstä myöskään filmeissä.

Fellinin elokuvat ovat minulle hyvin tärkeitä. Yleensä en ole mikään elokuvafriikki, mutta Fellinin suhteen kaikki on toisin. Hänen kuvansa ovat niin unimaisia, ja siksi todellisia.

Unimaisuudesta: olen lueskellut viime aikana Työterveyslaitoksen julkaisua Hyvä uni - hyvä työ ja minua huolestuttaa kovasti suomalaisten univaje. Kirjassa kuvataan myös REM-unen mekanismi ja spekuloidaan lyhyesti sen fysiologisella funktiolla. Siinä missä syväunen funktiona on käydä läpi neurokytkennät, joissa on päivän aikana ollut vipinää (sori tämä palikkakieli, en ole mikään asiantuntija...) ja kerrata vielä tiedostamattomalla tasolla opitut yhteydet - mikä on olennaista pitkäkestoisten muistijälkien syntymiselle - REM-unen eli sen univaiheen, jossa unet nähdään (koetaan taitaisi kyllä olla oikeampi sana; ainakin omissa unissani on paineaistimuksia, tuoksuja ja makuja visun ohella, ääniäkin...) , funktiona taas arvellaan olevan käyttämättömien yhteyksien varmistelu. Eli neuroverkon huonosti liikennöidytkin välitykset ajetaan läpi, jotta tiet eivät täysin rapistu... (lumiaurametafora on tässä hyvä: ensin isot tiet - syväuni- ja sitten pikkuisemmat polut -REM) Arvellaan, että REM-unen kytkennät pitävät aivot avoimena uusille oivalluksille ja keksinnöille, jotka tietysti eka kertaa emergoituessaan ovat epäoletettavia. (kuten unen amanuenssi, joka läksyttää minua siitä, etten seuraa riittävästi Sinkkuelämää-sarjaa uskottavaksi ympäristöajattelijaksi...) Liekö sitten tulossa jokin kuningasoivallus tulossa... tuskin ainakaan Sinkkuelämistä, jonka olen katsonut kerran, meinaten kuolla tylsistymisestä istualleni. Miten ihmiset jaksavat töllätä semmoista paskaa? Irtosuhteet blah blah blah... Ikään kuin irtosuhteissa olisi jotain omituista tai siistiä. Jotain tirkistelyn arvoista viikosta toiseen.

Mutta Fellini, Kioton sopimus, yleensäkin sateinen sää: siinä riemuilun aihetta.