Avoin kirje

Mies sai sähköpostilla forwardoidun avoimen kirjeen suomalaisille. Koska sisältö on niin terävä, laitettakoon tännekin, jos vaikka joku alkaisi ajatella. Veloena.

"ALASTON REAKTORIHANKE

Avoin kirje suomalaisille

Uutta ydinvoimalaa on pidetty kansallisena välttämättömyytenä erityisesti kolmesta syystä. Sen on väitetty vähentävän hiilidioksidipäästöjä sekä parantavan työllisyyttä ja energiaomavaraisuutta. Suurteollisuus on viime aikoina ryhtynyt riisumaan tätä pyhäpukua reaktorihankkeensa yltä. Sen toimet osoittavat perustelujen olleen läpikotaisia valheita. Kolmannen ydinreaktorin rakentaminen Olkiluodon saarelle on liiketoimintaa, jossa enemmän kuin ennen on sääli sairautta eikä ahneudella ole rajoja.

Pian kevään 2002 eduskuntakäsittelyn jälkeen voimalan himoitsijat alkoivat julkisesti haukkua aiemmin puolustamiaan ilmastopolitiikkaa ja päästökauppaa. Vieläkö kansanedustajat uskovat, että heidän onnistui rajoittaa hiilidioksidipäästöjä sallimalla maailman suurimman ydinvoimalan rakentamisen? Asiaa käsitelleen kauppa- ja teollisuusministeriön vetämän toimikunnan mielestä ”kivihiilen käytön hallittu rajoittaminen” on kuitenkin mahdotonta. Hiilivoimalatkin ovat yksityisomistuksessa ja yksityisomistus on perustuslain erityisessä suojeluksessa. Kuka suojelisi ihmisiä ja ympäristöä moiselta perustuslailta?

Kampanjan aikana vedottiin Suomea sitovien ilmastosopimusten lisäksi ikiaikaiseen Venäjän pelkoon. Kansallisella omavaraisuudella ei kuitenkaan ole arvoa sähköteollisuudelle. Yhtiöt ostavat kaiken saatavilla olevan sähkön Venäjältä, jotta Suomessa tuotettua sähköä riittäisi myytäväksi Ruotsiin. Ruotsista kun saa paremman hinnan. Äskettäin ilmoitettiin uuden merikaapelin rakentamisesta. Sitä pitkin suurin osa uuden ydinreaktorin tuottamasta sähköstä voidaan siirtää Pohjanlahden ali. Pitäisikö loputkin Ruotsissa käytöstä poistettavista ydinvoimaloista rakentaa Suomen puolelle? Olisimme ainakin ydinjätteen osalta yllin kyllin omavaraisia.

Huoltovarmuudella viitataan kriisiaikoihin ja sotakokemuksiinkin. Vakavissa kriisitilanteissa paljon sähkön ja maakaasun tuontia suurempia uhkia ovat kuitenkin ydinreaktorit ja -jätteet itse sekä sähköntuotannon keskittyminen Olkiluodon saarelle. Meiltä edellytetäänkin suurta luottamusta Pohjolan Voima Oy:öön ja Fortum Oyj:öön, koska niille on kasautunut paljon niin kutsuttua yhteiskuntavastuuta. Yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa ne hallitsevat sähköntuotantoa, kantaverkkoa (Fingrid Oyj), suunniteltuja ydinjätevarastoja (Posiva Oy) ja ydinvoimaloita (Fortum Power and Heat Oy ja Teollisuuden Voima Oy). Nämä ovat kaikki tavanomaisia yrityksiä siinä mielessä, että niiden ensisijainen tehtävä on huolehtia omistajiensa eduista. Emme voi kuin toivoa, ettei liiketaloudellista kannattavuutta liikaa paranneta teknisen turvallisuuden kustannuksella. Toistaiseksi ydinvoimalat ovat riippuvaisia valtion ilmatorjuntapalveluista, mutta voisiko yhtiöille antaa luvan myös oman armeijan perustamiseen?

Työllisyys ja kilpailukyky olivat nekin arvossaan vielä keväällä 2002. Kukaan ei tullut silloin kysyneeksi, mihin ihmeeseen teollisuusyritykset uutta ydinvoimalaa tarvitsevat, koska ne eivät investoi Suomeen. Päinvastoin, Pohjolan Voiman suuromistajan UPM-Kymmene Oyj:n sekä Outokumpu Oyj:n kaltaiset suunnattomasti sähköä käyttävät yritykset ovatkin ryhtyneen sulkemaan ja myymään tehtaitaan. Erityisesti UPM:n rahat ovat kiinni uudessa reaktorissa ja sillekin omia tehtaita tärkeämpi investointi on se uusi sähkölinja Ruotsiin.

Omistajien edun lisäksi nämä yritykset haluavat hallita kuin entisaikain hallitsijat ikään. Hakuvaiheessa puhuttiin ”Suomen viidennestä” ydinvoimalasta, vaikka TVO tietenkin halusi itselleen oman kolmannen ydinreaktorin. Omistamisen ja hallitsemisen riemu pääsi ilmoille uuden voimalan esitteessä, jonka otsikko on ”Yksi, kaksi, KOLME”. Posivakin halusi ydinjätehaudat omalle maalleen Eurajoelle niin kovasti, että oli valmis ostamaan kunnalta suostumuksen paljolla rahalla ja uhkailuilla. Kun poliittinen tahto on tärkeimmissä asioissa ostettavissa, miksi enää tuhlata veronmaksajien rahoja vaaleihin?

Posiva onnistui vuonna 2001 huijaamaan eduskuntaakin väittämällä, että ”ydinjätteille on ratkaisu”. Kallioon hautaaminen olikin ilmeisen toimiva ratkaisu silloin, kun ongelmana oli saada jätekeskustelu hiljenemään uuden reaktorin tieltä. Itse jätteet pysyvät hengenvaarallisina. Yhtä hyvin onnistui teollisuus edellä kuvatusti huijaamaan eduskuntaa siinä, että uusi ydinvoimala on ”vastuullista energiapolitiikkaa”, jolla lisätään työllisyyttä ja hidastetaan ilmaston lämpenemistä. Edellisen kerran eduskuntaa huijasi ydinvoima-asioissa kauppa- ja teollisuusministeriö. Se teki yritysten kanssa sopimuksen siitä, että Suomessa valtio pitää ydinvoiman kaikin keinoin ”yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena”. Sopimukselle annettiin nimeksi Ydinenergialaki ja kansanedustajat siunasivat sen yksimielisesti puolitoista vuotta Tshernobylin onnettomuuden jälkeen. Siltä varalta, että Itävallasta, Ruotsista tai Italiasta tutut ydinvoimaloita sulkevat kansanäänestykset leviäisivät tänne, lakiin sujautettiin pykälä, jonka mukaan yhtiöillä on subjektiivinen oikeus korvauksiin, jos valtio joutuu sopimuksen rikkomaan.

Jokapäiväinen turvallisuutemme on siis sellaisten miesten käsissä, jotka ovat tottuneita valehtelemaan työkseen. Eduskunnan ydinvoimapäätöksen jälkeen heillä on ollut hyvä syy luottaa siihen, että heidän johtamansa yritykset saavat tehdä mitä vain. Pitkän ydinvoimakampanjan aikainen pidättyvyys on ohi. Viranomaisten suojellessa sekä puolueiden, ay-liikkeen ja median valtaosan tukiessa he ovat halvan sähkön nimissä valmiita ja kykeneviä uhraamaan kansanvallan sekä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin. Vahinkojen korjaaminen on valtaisa haaste poliittiselle ympäristöliikkeelle, koska onnistumiselle ei ole vaihtoehtoja.

Milka Sunell

Ydinvoima-aktivisti, historiantutkija

Helsinki

Toimitettu 10.9.2004 julkaistavaksi 30 suurilevikkisimpään suomenkieliseen sanomalehteen. Lukeminen, kopioiminen ja levittäminen siis sallittua."