tiistai 19. lokakuuta 2004

Marginaalit

Elän marginaalissa. Kuten me kaikki. Onko ketään keskiarvoihmistä olemassakaan?

Huvittavaa, että se, että olen nainen, saa minut tuntemaan itseni marginaaliseksi. Vaikka naisia on miehiä enemmän maapallolla, sana "ihminen" identifioituu vahvasti sanaan "mies" - rationaalinen, muuttumaton, syntymästä kuolemaan tasavauhtia liukuva otus.

Eilen istuin pitkään kuumassa kylvyssä taittamassa flunssaa. Ajan kulukseni raavin tylsällä Gillette kertakäyttöpartahöylällä hyvästejä kainalokarvoille ja säärikarvoille. Hymyillyttää - pitkään feminisimi tarkoitti minulle vakaumusta, etten aja säärikarvoja ellei sen hetkinen miehenikin aja. Useimmiten säärikarvani saavat kasvaa rauhassa, mutta toisinaan raakkaan ne pois huvittelun vuoksi. Kylvyssä ei tarvitse edes käyttää mitään vaahtoja ihoa liukastamaan.

Meneillään on Anna-Liisa-Härkös-kausi eli tunnen oloni kodittomaksi kadulla ilman minimalistista meikkausta (ripsiväriä kasvokarvoihin, turaus poskipunaa, huulirasvaa). Meikkaaminen ja laittautuminen ovat omituisia asioita. Kausittaisia. On vuosia, jolloin meikkaan tajuttoman räikeästi, käytän koruja ja kauniita vaatteita (tietysti käytettynä UFFista ostettuja!) ja se on ihan jees. Sitten on vuosia, jolloin mieluiten pukeudun epämääräisiin villatakkeihin, pooloihin enkä peseydy kuin kahdesti viikossa. Likahiukset piilotan bandanan alle ja meikkaan vain erityisiin juhlatilaisuuksiin.

Naiseus on erityisen vaativa marginaali: äitini ja siskoni ovat supernaisellisia kauneudenhoitoalan ammattilaisia, ja isällenikin laittautuminen on sitä naiseuden ydintä. Toisaalta en itse arvosta ihmisiä, jotka näyttävät pystyyn tällätyiltä eivätkä voi viedä roskapussia ilman meikkivoiteen tasoittavaa väriä kasvoilla. Ulkoinen kauneus on minulle lopulta aika marginaalinen seikka ja perinteisessä mielessä "kauniit" ja "komeat" ihmiset vaikuttavat minusta usein vastenmielisiltä ja turhamaisilta: Millainen ihminen voi oikeasti pitää pitkät, moitteettomasti lakatut kynnet ja föönata hiukset joka aamu? Eivätkö ne koskaan tiskaa, pese nyrkkipyykkiä, vaihda kasvien multaa?

Toinen kiinnostava marginaali, johon katson kuuluvani, on ihmisoikeuksien sulkeistajat: ihmisoikeuksien toteutuminen on taattava, mutta vain siinä määrin, kuin siitä ei ole muulle planeetan luonnonprosessien jatkuvuudelle liikaa haittaa. Suurin osa ihmisoikeuksista on ihmisen oikeuksia eläimenä eli reiluuden nimissä samat oikeudet (soveltuvin osin) olisi taattava muillekin eläimille. Suuri osa ystävistäni kuuluu myös tähän marginaaliin.

Marginaaleja voisi luetella loputtoman määrän, mutta nyt on päiväunien aika.

Sallittakoon töksähtävä lopetus.







2 kommenttia:

tommi kirjoitti...

Vaikutat aika nuorelta. Ikäluokassasi on siis todennäköisesti miesenemmistö. Siinä mielessä olet marginaalia.

Veloena kirjoitti...

Niin, täytän vasta kolmekymmentä tässä joulukuussa.
Eikö ole hassua, ettei sitä tunne olevansa marginaalia sinisilmäisyyden tai valkoihoisuuden takia, vaikka ne tilastollisesti olisivat juuri marginaalia maailmanlaajuisesti?