Nämä kymmenen ovat kasvattajiani siinä missä Helsinki, vanhempani, puolisoni ja eläimenikin. Jokaisessa niissä on oppitunti, jota en vaihtaisi, ja jota ilman olisin jotain aivan muuta.
Margaret Atwood - Orjattaresi (feminismi, naisen asema)
Ursula Le Guin - Buffalo Gals and Other Animal Presences (eläinten tietoisuus ja asema, empatia)
Daniel Quinn - Ismael (kulttuurikritiikki)
Fernando Pessoa - Levottomuuden kirja (kuinka tietoisuus vaihtaa jalkaa ja näkökulmaa)
Clarice Lispector - Agua viva (kehollisuus, toisen ymmärtäminen)
Guido Morselli - Kadotus (mitä on sosiaalisuus)
Peter Bichsel - Lastentarinoita (filosofinen ehdoton into tutkia, absurdiuteen saakka)
Mark Twain - Matkakirjeitä Maasta (hyvästit konformismille!)
John Dewey - Art as Experience (kehollisen ja intellektuaalisen liitto kokemuksessa)
Wallace Stevens - Tämän ilmaston runot (annetaan Stevensille ääni: koska "Sanat lisäävät aisteja. Sanat/jotka kiille sokaisee,/häilyvän ruohon sanat,/outo peitteisyys kuolleissa puissa,/ovat laajentunut silmä, voimakkaampi.)
Tekstit
ハンモック
1 päivä sitten
1 kommentti:
Orjattaresi kuuluisi vähintään bublin' under-listalleni. Järisyttävä lukukokemus oli aikoinaan myös Pirkko Lindbergin Maailmanmatka, oletko tutustunut? Lindbergin tuotannosta minua miellyttävät suuresti myös Candida ja Bereniken hiukset.
"Maailmanmatka kääriytyy auki verkkaisesti kuin loistelias karttakäärö. Puhtaasti matkakirjana - paikkojen, ihmisten, tapahtumien kuvauksena - Lindbergin teos on likipitäen parasta, mitä olen lukenut." (Jari Lybeck, Turun Sanomat)
Misu
Lähetä kommentti