Levy on lituskainen kappale

eli Dyron levyhaaste:

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi:
Procol Harumin The Whiter Shade of Pale. Löysin sen yläasteikäisenä. Tajusin sen myötä, miten erilainen psyykkinen maisema mulla on verrattuna Kylie Minogueta yms. diggaaviin tovereihini, joista kukaan muu ei tajunnut Procol Harumin viehätystä.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut lähes puhki:
Faurén Nocturnes 1-6, pianossa Jean Martin.

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Jaa-a, luulen hieman, että olen jo kasvanut niin kiinni tuohon Bachin h-mollimessuun Celibidachen johtamana (kiitos vaan vinkistä Swendolynelle!) että se olisi luontevin valinta tuolinjalkojen kolauksineen ja yskäyksineen. Pidän siitä, kuinka tilanne nousee etualalle tuossa levytyksessä, kuinka se saa minut ajattelemaan sattumia ja ohikiitävyyttä.

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon (giddy):
Salt'n'Pepan levy, jolla oli se "Push it". Sain aika nopeasti kyseenalaisen maineen tuon kappaleen julkisen a cappella -laulamisen takia. Minulla oli tuohon aikaan kaverien kanssa myös Antibändi-niminen bändi, jossa laulettiin mistäpä muusta kuin seksuaalisuudesta. (Tänä keväänä otin jutskat uusiksi a la kolkyt laulamalla yksin vappupiknikviltillä Kristiina Halkolan Laulun rakastamisen vaikeudesta.) Myös japanilaisen discobossanovan olen huomannut aiheuttavan sen tyyppistä tanssitautia, että joidenkin vakavampien tyyppien on sen jälkeen vaikea suhtautua edesottamuksiini. Miehet & musiikki -yhdistelmässä huvittavin on se seikka, että niitä miehiä, jotka ovat kertoneet minulle, että olen suoraan Neil Youngin musiikista, ei ole yksi eikä kaksi. Kenties tapani heitellä kanelia kaoottisesti kaikkialle ja hinkua aina Cafe Esplanadin korvapuustien perään saa miehet jotenkin puoliuniversaalisti näkemään minussa Cinnamon girlin. Mutta on siinä jotakin huvittavaakin. (Ja toki miellyn mieluummin Neil Youngin kuin vaikkapa ZZ Topin musiikkiin! ZZ Top on niin ällöttävä, etten laita edes linkkiä.)

Tämä hupakkokysymys on selvästi tärkein, koska tähän haluaisi kirjoittaa tuntikausia!

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Last.fm:n myötä olen löytänyt muutamankin kappaleen. Levyillä ei ole tällaisia disposioita, mutta kappaleilla on - ja näistä olen koonnut oman soittolistan lastiin. Eritoten Nina Simonen Mr. Bojangles, Ben Foldsin The Luckiest ja Maria Callasin tulkinta Bizet'n Carmen-oopperan biisistä L'amour est un oisseau rebelle ovat ihan mahdottomia itkuttajia.

6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen äänitetyksi:
Nina Simone laulamassa kaikki lempikappaleeni. Ehkä taustalle Penguin Cafe Orchestra.

7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan tehty:
No näitähän riittää. Suurin osa purkkapopista. Suurin osa hevistä. Toisaalta, en tiedä, ehkä ne ovat olleet terapeuttisia tekijöilleen? Olisi jotenkin ilkeää sorkkaista täältä sivusta, että en tykkää, tota ei ois saanut tehdä. Tämän kesän semmoinen hittibiisi, jossa vihellellään, on kyllä aika raivostuttava myös.

8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
Regina Spektorin Soviet Kitsch. Koukussa, kovin koukussa.

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
Olen aika huono vain aikomaan. Tahtoisin kyllä kuunnella uudestaan ja uudestaan Ilze Purmalieten kasetin Lidojums, mutta olen ollut maaliskuun lopusta saakka ilman kasettisoitinta.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Haastan tietysti bloggaajia last.fm:llä!
Vii
Näkymätön Tyttö
Välittäjä
Riite
Marginaali-Jani

Ja muut: hemmetti vie, ruvetkaapa kuuntelemaan last.fm:aa. Se on ihan tajuton. Ilman sitä (ja siellä olevien kaverien suosituksia; kiitos teille) en olisi ikinä löytänyt Natalie Merchantia, Regina Spektoria, Kalio Gayoa, Gogol Bordelloa, The Ditty Popsia jne. Itse asiassa, en taida paljon enää levyjen kanssa asioidakaan, jos kerran sisältö löytyy koneelle kolmella rahalla kuussa ilman pölyttyviä kiekkoja ja vaatimuksia yhä suuremmista säilytystiloista.