Aamut ovat kirkkaita, herää ennen yhdeksää parin tunnin unen jälkeen, viheltelee, nostaa kylmänaamion silmille. Kävelee mäensyrjää alas, vesijuoksee ystävättären kanssa, kävelee ylös, hipeltelee käytettyjen kaupassa mekkoa ystävättärelle. On kuuma minimekossa ja läpskengissäkin, hiukset kosteina.
On nukuttava kaunista hellettä, viimeistä vapaata launtaita. Ensi lauantain istun jo töissä. Mutta illalla on Laulutupa, ja minun pitäisi tunnistaa jostakin uudesta laulusta Kerubivompatilta ripattu lause. Ja entä jos tunnistan, ja alan itkeä silkasta ikävästä ja epäonnistumisen pelosta.
Vuokraemännältä tulee viesti, ettei hän pääse keikalle, ettei hän ole tänä kesänä ehtinyt baariin. Jokin päivä vielä menemme yhdestä, viime kerrasta on yli vuosi, menemme ja hihitämme.
Mutta nyt on nukuttava. Ehkä asiat sujuvat, selkiytyvät, vaikka olenkin niin väsynyt, että maailma näyttää nonparelleista liimatulta taululta.
Tekstit
ごっつんこ
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti