Moraalista ja tarinoista

Ilahdun, kun kollegani Matti kirjoittaa moraalista ilahduttavan selväjärkisesti.

Juuri noinhan se menee. Enimmäkseen se, mitä kutsumme säännöiksi, on automaattisia toimintamalleja. Ainoat moraaliset tilanteet ja siten moraaliset ratkaisut, jotka muistan, ovat ne, joita olen pohtinut päiväkaupalla päätyen sitten siihen, ettei mitään oikeaa ratkaisua ole, otetaan siis pienin paha, pelastetaan edes jotakin. En ole saanut niihin pohdintoihin juurikaan apua siitä, mitä kutsutaan etiikaksi. Minua ei ole auttanut tippaakaan se, tämä ja tuo pohdinta siitä, miten ihminen toimii tavoitellessaan hyvää.

Entä mitä mieltä te olette tästä kysymyksestä? (Menkää katsomaan, en jaksa referoida tänne kaikkea.)

Tarinoilla on näemmä kuitenkin merkitystä.

(Älköön kukaan suuttuko siitä, että loisin tänään kansalaisyhteiskuntaystävieni ajatuksilla. Se on aika tyypillistä. On sunnuntai, ja kun en voi ottaa töistä lomaa, otan sitä sitten bloggaamisesta. Olen menossa opettamaan Lauralle kasviskokkausta. Pieni punahilkka sporassa, mur mur.)

(Laitan vielä yhden linkin, joka löytyi jumalatar C:ltä. Näin runoilija kuulee maailmanrytmiä... mutta mitä tapahtuu, kun steppaava ihminen alkaa kirjoittaa runoa (se pitää hopottaa ääneen niin nopeasti kuin kieli pystyy - tuo runo), jakaa ajan yhä pienemmiksi paloiksi, tai kuten Bubbles sen sanoo: “I wanted to make it more complicated, so I put more taps in and changed the rhythm”?)