tiistai 5. toukokuuta 2009

Tervehdyksiä

Maauimalassa vesi tuntuu todella lämpimältä, toisin kuin uimahallista. Se taitaa kyllä johtua eniten siitä, että kipakka tuuli näihertää kylmää ne muutamat metrit, jotka ovelta on juostava altaan ääreen. Ja sitten on vielä sormeiltava vesijuoksutossut jalkaan. Vesi tuntuu sen jälkeen turvallisen tasaiselta ja tyyneltä ja pehmeän lempeän lämpimältä. Ehkä vähän silkin ja hedelmäsalaatin sekoitukselta.

Juoksen pystypäin ja koetan tähyillä, onko viereisillä radoilla jossakin hennattua, kiharaista päästä, joka kuuluisi Vompsulle. En tiedä, onko hän seurassa vai ei. Mutta jossakin täällä hänen pitäisi olla tai sitten hän on enemmänkin myöhässä. Tähyily ei tuota tulosta, joten ummistan silmät ja juoksen keskittyen hengittämiseen ja rangan pituuteen. Kun raotan hieman toista silmää aurinkolasin kesäisenruskean sävyn takana, näen silmäkulmasta jonkun heilauttavan vedestä kättään. Käännyn katsomaan, mutta se onkin uimari, joku vieras, joku joka kauhoo eteenpäin kädet tervehdyksiä alinomaa ei-kellekään huikautellen.

Ja kun päästän huomioni laajenemaan tuosta yhdestä kehosta, liukumaan veden pintaa kuin häränsilmän, mitä näenkään - koko joukon käsiä, jotka huikkaavaat, kutsuvat vesileikkiin, kauhaisevat maalta polskintamahdollisuuteen päin. Tänne, tänne vaan!

Katselen käsiä ja niiden rytmikästä huisketta ja koettelen tuntemusta, että on kuin ne huiskuttaisivat esimerkiksi minullekin. Miten ystävällinen allas... ja sieltä Vompelmusch jo saapuukin, kallistaa päätään takakenoon, virnistelee, hammasraudat näkyvät kauas saakka. Unohdan kädet.

Minulle on hymykin, mitä minä käsillä?

3 kommenttia:

Möme kirjoitti...

Kaunis rakkaustarina. :-)

suklaahirviö kirjoitti...

Toivottavasti Vompsunkaisesi ei joudu olemaan hampiraudoitettuna pitkään! :) Monen mielestä se on hermostuttavaa.. Mun kummityttö joutui olemaan vuoden ja hän inhosi sitä. Mutta täytyyhän se toisaalta hoitaa. Itselläkin oli oionta ihan aikuisena, n. 5 vuotta sitten! Jouduin pitämään semmoisia tosi vahvoja kumilenksukoita tuolla poskihampaissa. Hampeihin laitettiin kornit "nastat", joihin lenksut viriteltiin aina. Muistan vielä niiden lenksujen nimenkin, Impala. Huh, oli se aikaa!

Teidän suhde kuulostaa kyllä ihanalta, siinä on toveruutta ja rakkautta.

Veloena kirjoitti...

Kiitos, Möme!

Suklis, kyllä ne raudat varmaan pian jo saadaan pois, ne on olleet jo päälle kaksi vuotta. Vompsun niiden lenkkujen nimet on ollut pingviini!

Se kuulostaa niin hullunkuriselta, kun toinen sanoo äkkiä kovalla äänellä jossakin julkisella paikalla: "VOi ei, mulla ei ole pingviinejä suussa!" :D