torstai 7. toukokuuta 2009

Höyryhattuisaa

Kun palaamme vesijuoksemasta, näen heti ovella oppilaitoksen kirjeen. Nytkö jo? Mitä ihmettä, sen piti tulla viimeistään kahden viikon kuluttua, ne ovatkin olleet nopeita... Poimin kirjeen käteen ja sisälläni aaltoilee kissanhäntiä: avatako, eikö avata? Minun pitää olla asuntoa katsomassa puolen tunnin kuluttua, pystynkö keskittymään siihen nyt, jos avaan? Entä jos en avaa?

Avaan kuoren, ja kyllä vain: minut on hyväksytty hierojakouluun! Jotenkin pöllämystynyt olo. Jäämme siis ainakin vuodeksi Helsinkiin. Sitten who knows.

Haluaisin istahtaa alas ja haukkoa henkeä tai jotakin, istua vaan tai nukkua tai jotakin, että pää selkenisi. Mutta on mentävä asuntonäyttöön. Siellä nyökyttelen ja koetan katsella seiniä, mitoittaa mahdollisia kalusteitamme, kuvitella sitä kodiksi. Asunto on huimaavan ison tuntuinen, 25 neliötä. Se on kuusi enemmän kuin nyt, ja tuntuu muutoksena suurelta, etenkin kun tässä asunnossa on pienempi vessa ja eteinen kuin nykyisessä. Taloyhtiössä olisi sauna ja pesutupakin, ikkuna on yhtä iso kuin meillä, mutta aamuauringon itään, päinvastaiseen suuntaan siis. Ja talo on levottomassa paikassa, risteys täynnä seksikauppoja, strippausluolia ja thaihieromoita. Sen aikana, kun seison siinä ja odotan pari minuuttia kadulla, kaksi miestä tulee juttelemaan. Toinen kysyy lopuksi hänelle ärähdeltyäni, olenko "sellanen feministi". Jaa-a, jaksaisikohan tuollaista menoa pidemmän päälle? Toisaalta, eipähän sitä yleensä tule seisoskeltua oman ulko-oven luona minuuttikaupalla, ja osaan kyllä naamioitua semimieheksikin tarpeen tullessa. Asunnon huonetila on matalampi ja koska huone on leveämpi, se tuntuu jotenkin lättänältä, ja lattiat ovat laminaattiparkettia, eivät sellaiset ihanat vanhat laudat kuin meillä nyt. Mutta asunnossa olisi uuni ja sinne mahtuisi arkkupakastinkin. (Arkkupakastin kuuluu unelmieni topkymppiin, kuten varmaan kaikilla palstaviljelijöillä.)

Ei, en saa mitään tuntumaa siihen, mitä haluaisin asunnon suhteen tehdä, ottaa vai jättää. Saan miettiä asiaa sunnuntaihin saakka.

Taidan tarvita sen ajan. Nyt menen kitkemään, jotta pääni selkiäisi. Liikaa asioita yhdelle päivälle.

9 kommenttia:

Odelma kirjoitti...

Onnea koulusta! Jee-jee-jee on kivaa kun asiat jär-jes-tyy.

suklaahirviö kirjoitti...

Kräääh! (=suklaahirviön onnittelukarjahdus!) Todella, todella ihana asia, että pääsit koulutukseen! Jotenkin mulle kyllä tuli mieleen kun kerroit valintakokeesta, että IHME on jos ET pääse - mun mielestä ainakin annoit varmasti itsestäsi motivoituneen ja soveltuvan kuvan.

Varmaan tuntuu hyvältä se, kun tulee valituksi monien joukosta kouluun.

Kati Parppei kirjoitti...

Onnea Jepa, onnea hurjasti!

Vuoden jälkeen voitte sitten vaikka muuttaa Riksuun, jossa saat minusta vakioasiakkaan ja kasvi- ja eläinturinakaverin ;).

Karri Kokko kirjoitti...

Onneksi olkoon!

orinflu

Jani kirjoitti...

Hieno juttu, onnea!

paulasankelo kirjoitti...

Iloisisia uutisia, onneksi olkoon! Olipa hienoa että laitoit silloin sen kohteliaan kirjeen perään - seuraukset olivat hyvät kaikille osapuolille!

Ja uutta asuntoakin mietitte, kiintoisa elämänvaihe teillä menossa. Me saatiin eilen kiva kämppis, joten meidänkin asuntorintamalle kuuluu uutta.

Juha kirjoitti...

Hyviä ilmansuuntia ikkunalle: pohjoinen, koillinen, luode, itä. Valo leikkautuu sisään heijastuksena, pehmentenyneenä. Lämpö ei koskaan läkähdytä, pakahduta.

PS: Kiitos hyvästä kirjoitusvastauksesta, olin vkl:n poissa ja alkuviikon korjasin tietokonetta; ja nyt uudet aiheet.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Oon tosi iloinen sun puolesta!!!! Onnea!!!!!!!!

Veloena kirjoitti...

Kiitos onnitteluista, huomaan olevani vähän pöllähtäneessä tilassa edelleen :)