Pesulla

Saunassa on niin rauhallisen seesteistä jopa HurHurin kanssa, että jälkeenpäin karjun varoittamatta kirosanoja. Tasapainon pitää näet vallita. Jos pukuhuoneessa on kaurismäkeläinen tunnelma ja avaimen lenksun sisään mahtuisi kolme nilkkaani, ei ole ihme, että jälkeenpäin kuvittelen olevani kymmenkätinen intialainen jumalatar, joka hoitaa samalla suklaasoijakiisselin keittelyt ja miehen viihdyttämisen. Kiisseli tietysti paakkuuntuu ja huudan perkele ja mies ulos keittiöstä.

Joka tapauksessa kadun välittömästi karjuttuani ja totean, että tapauksessani ei saunominen näy puhdistavan sielua. Kenties suuhuni pitäisi laittaa saippuaa, hoitoainetta ja jätä suuhun -voidetta. Mutta suu saa vain suklaakiisseliä. Jaa-a, vaikka kuinka haaveilen leppoisasta elämästä kahvilanpitäjänä - saisi syödä korvapuusteja ja litkiä soijalattea aivan loputtomiin - tuppaan unohtamaan, että osaan olla hankalakin, jos minua häiritään kesken hommien. Ei ole lainkaan vaikeaa kuvitella, että jokin matalapaineinen päivä tai kenties korkeapaineinen krapulapäiväkin heittäisin asiakkaat pihalle haukkujen kera. Ehkä eräässä entisessä työpaikassani oltiin oikeassa: ei riittävää asiakaspalveluasennetta.

Mainostan täten minäkin maksutta, että Arlan saunassa sentään on toisin. (Ilmaisia keksejä! Läs-lehtiä!) Olen jopa luvannut tiedustella isoisältäni metristä halkoa tai kaasua nielevän kertalämmitteisen kiukaan latomisen perusteita. Epäilen kyllä, etten saa ukista mitään analyyttista irti, joten kai minun on raahattava vanhus tänne Kallioon ja luovutettava sarjakuvahahmon alter egon pyöritykseen, mikäli mitään järkevää aiotaan saada irti.

Mistä muuten johtuu, että hienoja aloituslauseita kuulee tuon tuosta, mutta lopettaminen on niin vaikeaa?