maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kevät

Vaihdoin mullat kasveihin tasan kahdeksan päivää sitten. Jo nyt uusia lehtiä on monessa kasvissa. Silti "vegetatiivista" käytetään välillä passiivisen ja reaktiokyvyttömän synonyymina.

Luen päällekkäin kahta eri kirjaa, Temple Grandinin kasvukertomusta (kaupunginkirjastossa ei ollut tuota eläimiä käsittelevää kirjaa, joten lainasin sen, mikä oli, ja sekin on hyvin kiinnostava) ja kirjaa Maailma ilman meitä. Minusta ajatus maailmasta ilman ihmisiä on totta kai hyvin lohduttava. Kaipaan metsään, mutta sovin tapaamisia kahviloihin. Elämä jatkuu hengityksen kerrallaan.

Kun vien kevätsiivouksessa esineitä vinttiin, kuuntelen tuulen ulvontaa ja tiedän olevani korkealla ilman ikkunoitakin. Mitä korkeammalla, sen parempi. Se minua vähän huolestuttaa ajatuksessa talosta maalla. Olen asunut toisessa kerroksessa ja vihasin sitä. Olen asunut myös katutasossa yhden talven, mutta silloin olin liian rikki muodostaakseni vastareaktiota pimeään.

Nyt hakemus koulutukseen on postissa. Perjantaina on kevätpäiväntasaus. Aion juhlia sitä jollakin tavalla, mutta en ole vielä keksinyt, miten.

1 kommentti:

Jäänainen kirjoitti...

Temple Grandinin kirjat ovat kiinnostavia, olen itse tilannut niitä netin kautta omaan kirjahyllyyni, koska niihin on mukava palata välillä. Ja ensi viikonloppuna on muistettava vaihtaa mullat kasveihin...