perjantai 2. joulukuuta 2005

Jerusalemin suutaria

Kirje fysioterapian hakukokeista: ei sijaa ei eikä varasijaa. Psykologisten testien mukaan en sovi alalle tarpeeksi hyvin - tai siis, parempiakin hakijoita on.

Hakijoita 1183, ennakkopisteiden perusteella pääsykokeeseen kutsuttuja 430, aloituspaikkoja 25. Sijoitus: 43. hakijoista. (43/430 ei kyllä ole kovinkaan huono sijoitus.)

Ei huonosti, muttei riittävästikään.

En osaa suhtautua kuinkaan. Kunhan ajattelen, että näin arvelinkin toki käyvän. Tuttavat arvelivat toisin. He eivät kuulleet, kuinka selvästi tajusin pääsykokeissa, että minun kykyni ovat muuta kuin sosiaalista kykyä. Kuinka puistattavaa oli tajuta, kuinka muut hakijat olivat toisista kosmoksista, niistä, joissa matematiikka ja logiikka ovat vaikeita ja runot ovat vaikeita ja on ihanaa auttaa ihmisiä. (Ihanaa, ei itsestäänselvyys.)

Mutta en pidä siitä, etten löydä paikkaani maailmasta. Tai siis, kenenkään muunkaan paikkaa. Mitään paikkaa. Alan kyllästyä tähän tuolileikkiin, musiikki on ollut vaiti liian kauan ja edelleen joku huutaa: "On siellä tuoli, juokse vaan ja etsi!"

Yksi tuoli vähemmän ensi keväänä.

11 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

INFP:n osa elämässä..

uunilintu kirjoitti...

Anteeksi, mielestäni kirjoitin kyllä, että uunilintu tässä. :-)

LL kirjoitti...

INFP? Ollaan samikset.

va kirjoitti...

Hyvin pärjäsit kisassa, vaikkei palkintosijaa irronnutkaan. Yksi kymmenestä on timantti suoritus.

Psykologisetien ja tätien selityksiin tulee kyllä suhtautua varovaisuudella! Totuutena näitä oraakkeleiden ennustuksia ei tule sydämeensä viedä. Ne on kuin hevosmiesten tietotoimiston ravivihjeet, jossain vinkissä voi olla perääkin, mutta aika vaikea sanoa ennakolta että missä.

Logiikka menee psykologien käytössä käsittääkseni niin, että parempi veikata ravivihjeiden kanssa kuin ilman, ja jos menee pieleen, niin osa syystä voidaan ulkoistaa.

Timo kirjoitti...

INFP:ksi testaudun mäkin nykyään. Tekisi kuitenkin mieleni tutkia, mikä juuri tässä persoonallisuustypologiassa vetoaa niin suuresti maallikoihin, vaikka sillä onkin "no scientific basis whatsover", kuten eilen Akateemisessa selailemassani kirjassa todettiin.

Lokki kirjoitti...

Erehdynkö jos väitän, että halusit enemmän olla oma itsesi kuin fuskata pikkuisen päästäksesi sisään? :)

Anonymous kirjoitti...

Lähihoitajaksi voi kai muuten opiskella oppisopimuksellakin. Ajattelin vaan vihjaista, jos oikein tulee pula työstä tai rahasta. Sillä alalla töitä riittää.

Veloena kirjoitti...

No ihan NIIN epätoivoinen tapaus en sentään ole!

ruu kirjoitti...

No voi paska. Kyllä sun olis pitänyt päästä sisään. Ne on idiootteja ne pisteiden laskijat. Onko mitään mistä saisit lisäpointseja ensi vuodeksi? Meinaan saisko tuosta lähihoitajakoulusta ne lisäpointsit tai vuoden duunista kroonikko-osastolla? Joskus tie on kivinen tai pitkä, yleensä kuitenkin kivinen JA pitkä.

Veloena kirjoitti...

Ei, kyllä alkupisteeni olivat oikein hyvät - minua paremmin psykologisesti sopivia persoonia oli vain liikaa :).

Hieman kujeellista sikäli ettenhän usko mihinkään kiinteään persoonallisuuteen.

Mutta muut uskovat. Dogmaattisessa unessa on hyvä vaeltaa. Ei kai auta muu kuin tehdä sitä mitä on jo koulutettu tekemään - ajattelemaan kirjoittaen

Anonymous kirjoitti...

Kyllä noihin terveys- ja sosiaalialan paikkojen pääsykokeisiin voi kikkailla, siis vastata niinkuin niihin halutaan vastattavan. Olen saanut itsekin soveltumattomuuden alalle, pyrkiessäni heti lukion jälkeen, seuraavana vuonna pääsin heti aika suosittuun paikkaan ja myöhemmin yliopistotutkinnon tekemisen jälkeen myöskin fysioterapiaa lukemaan. haet kuule keväällä uudelleen ja jos todella haluat sisään, vastailet niinkuin sosiaalialan ihmisten halutaan vastattavan.