Dokumentaarisia otteita ja asentoja

Dokumentteja, dokumentteja. Silmäilen, yritän omaksua. Minun pitäisi ratkoa takinnapit irti ja ommella tilalle uudet, mutta se on liian haircuttia. (En tiedä, mitä haircutilla tarkoitetaan blogimääritelmänä, kertokaa, kiitos. En ole käynyt kampaajalla leikkauksessa sen jälkeen kun olin seitsemäntoista ja Italiassa ja kahden sentin lyhennyksen sijaan leikkasivat polkkatukan yes I understand iinglishista huolimatta. Kertokaa siis, mitä on haircut. Sinne saakka käytän sitä dadadjektiivina.)

"Vaikka itsellä olisikin k.o. käyttöoikeuksia, niitä on mahdotonta pitää mielessä. Työpöydät ovat liian matalia. Tilojen pitäisi olla suuremmat säilyttääkseen tilavuutensa ja ilmavuutensa. Väärinkäyttö epätodennäköistä! Lisäksi voisi olla parempaa kahvia ja jotain pientä syötävää tarjolla."

Missä joulukuusi viipyy? Tahdon töihin joulukuusen, voin pureksia neulasia kuten muumit talvipesäänsä valmistuessaan. Tahdon leipää päällään Santa Tea fruttato intensoa. Ilman neulasia, neulaset erikseen pieneen kuuseen kiitos, ne voi poimia kiiltohileiden alta. Jäyhtää metsänmakua keinoilmastoidussa puolihämärässä, jossa kattovalaisimet on tuntemattomasta syystä sijoitettu teräsristikon taakse. Jotteivät putoaisi niskaan? Jotta lampun vaihtaminen olisi haasteellisempaa? Jotta riemukohtauksen saanut kirjastonhoitaja ei keinuisi lampussa apinamaisesti riekkuen?

Lisäksi voisi olla jotain pientä syötävää tarjolla. Niin, ja portsari ovella. Kanta-asiakkaat pääsisivät sisään jo tuntia ennen, sitruunatäytteiset oliivit katoaisivat ensiksi. Ja dolmadekset. Vadeille jäisi ajelehtimaan epämääräisiä, kumolleen keikahtaneita leipätorneja. Kun pyydetään tanssityttöjä, ilmoittakaa etukäteen ja otan tanssikengät mukaan aamulla ja sonnustaudun verkkosukkahousuihini. Tukisukat alle, jotteivät reidet näytä kinkkupussitetuilta. Tänään unohdan tohvelitkin ja hiivin käytävillä syli täynnä Sukupuolitauteja ja Syöpätauteja, sukkahoususillani. (Toki sukkahousujen päällä housut, hyvänen aika sentään. Siitä, kun hukkasin farkut kotimatkalla eräistä naamiaisista on sentään jo kolme vuotta.)

Dokumentaarinen elämä on absurdimpaa kuin kerrottu.

Isovarpaiden kynnet ovat kalvaneet villasukkahousun kuteen ohueksi ja läpikuultavaksi. Olen onnellinen, onnellinen, onnellinen.