Erotiikkaa muumilaaksossa, hullunkurinen perhe

Kirjailijan päiväkirjassa pohditaan eroottista kaunokirjallisuutta. Itse en onnistu keksimään kovinkaan tyylikkäitä esimerkkejä lukuunottamatta Clarice Lispectorin Agua vivaa, Marguerite Durasin kirjoja, Almodovarin Poltetta nivusissa ja Pornotähteä, Will Selfin Suuria apinoita, Peter Hoegin Naista ja apinaa ja Tove Janssonin Muumilaakson marraskuuta. Nuo muut tuskin ketään yllättävät, Muumilaakson marraskuu ehkä jotakuta. Se kohtaus, jossa Mymmeli tanssii - no, ehkä tämä kaikki on Desmond Morrisin syytä. Desmond Morrisin näkemys ihmisestä alastomana apinana on kaiken teoreettisen elämäni alkupiste. Morrisin mukaan tanssiminen simuloi toisille ihmisille seksuaalisia kykyjä tarpeeksi neutraalisti, jotta sitä voidaan harjoittaa julkisella paikalla. Silti tanssi välittää seksuaalista informaatiota: katsoessani jonkun tanssia tiedän suunnilleen, kuinka notkea, rytmitajuinen, vilkasmielikuvituksinen, rutiineihinpitäytyvä, konforminen, senhetkisiin toimiinsa intensiivisesti keskittyvä, ekstaasiin taipuvainen hän on.

(Sivuhuomautus: Ehkä Desmond-sedän pitkäaikainen ja piilossa toimiva vaikutus näkyy myös listan kirjoissa Self & Hoeg.)



Räksytystä Raitilla kommentoi tässä takapäivinä (mistä nämä sanat oikein tulevat---) perhettäni hullunkuriseksi; joo-o, ei tämä nykyinen vielä mitään. Mutta katsokaa tuota kuvaa. Voin paljastaa, että meillä on miehen kanssa kummallakin tallella kaikki karvalelueläimet, vaikkemme aiokaan lapsia hankkia. Ainakin kerran vuodessa ne on otettava esiin ja halattava läpi. Oma rakkain nalleni on Rouva Nalle (lapsena olin erittäin formaali henkilö), kuvan oranssinvärinen, huopaan kääritty lelukarhu, jonka kasvoja sormeilen. Rouva Nallen sain puolivuotiaana, kun kaupassa olin alkanut kiljua keuhkojen koko voimalla ja kurottanut nallea kohti yhä uudelleen, epäuskoisten vanhempien pohtiessa, voiko niin pieni lapsi vielä todella haluta jotain niin kovasti.

Voi.

Rouva Nalle on muuten ainoa syy, jonka takia olen kunnolla suuttunut Nasu-koiratursasporsaalle. Se olisi halunnut syödä Rouva Nallen silmät irti. Nasun takia ne karvaeläimet kaapissa ovatkin. Se on aikamoinen lelunriepottaja, se koira. Ennen Nasun tuloa meille Mobutu, kissat, Iso Kissa ja minä nukuimme karvalelujen väliin ahtautuneina. Suloista ja kotoista.

******

Kello on vasta vajaa seitsemän mutta olen jo aivan neuroottinen, koska tänään pitäisi onnistua nukahtamaan yksin. Kaksikymmentäyhdeksänvuotias (ja 30v-päivään alle kuukausi) ei voi enää oikein soittaa äidille ja pyytää nukuttamaan. Mies on pitkällä, koirat kulmikkaita ja pieniä, niiden hengitys haisee ja kaiken kukkuraksi ne potkivat pitkillä, kovilla koivillaan. Kuuntelen rauhoittuakseni Sueden Coming Upia, The Breedersien Last Splashia, kaikkea vanhaa ja turvallisen koirankorvilla olevaa, Jefferson Airplanea, ja tietysti Gongia. Ehkä yöksi pitäisi laittaa päälle repeat one -toiminnolla Gilli Smythin Mother-albumin satu Taliesin?

(Unitutkijoiden mukaan unettomuudesta ei saisi olla huolissaan. Äääh.)