Aamuangst

Angstinen aamukysymys: ovatko kaikki työt taloustöitä?

Tarkoitan: On ihan selvää, että lumen luominen parvekkeelta ja pyykkien ripustaminen on taloustöitä, mutta entä kirjoittaminen? (Johon bloggaamista ei siis lasketa; bloggaaminen on kirjoitustaidon viihdekäyttöä. Ymmärtäkää, dears, kerrankin ironia.)

Suurin osa kirjoittamisesta taitaa kyllä tapauksessani olla taloustöitä. Teen sitä, jotta saan rahaa ostaa ruokaa. Vai talouden mahdollistamistöitä? Ääh. On liian aikaista ajatella vakavia kysymyksiä. Ehkä riittää, kun totean, että vapaapäivän jälkeen kirjoittaminen tuntuu vähän samalta kuin tulisi komennetuksi tiskivuoroon sadan vieraan kuuden ruokalajin päivällisen jälkeen.

(Hmm, olen kyllä tiskannut maksimissaan viidenkymmenen ihmisen astiat bileiden jälkeen. Mutta eiköhän vitutus ole pääteltävissä, kun kertoo tuolloiset fiilarit kahdellatoista. Näytän tänään olevan puppugeneraattori, joka tuottaa tekstiä, jonka taso on aivan Mariskan hirvittävän "Matematiikkaa" -mainoskappaleen kaltainen. Osaan jopa ulkoa tuon vihailukappaleen sanoja: "Elämä on matematiikkaa ilman logiikkaa/ja jos toiseen kaavaan viittaa/se ei pädekään tässä laskussa/mussa on sekaisin miinus ja plussa/" jne. jne. Ja tällä koetetaan sitten innostaa tytöt matikan kavereiksi jakamalla ilmaissinkkuja yläaste- ja lukioikäisille tai niiden opettajille, kerrottiin miehelleni, kun hän teki juttua yliopiston Luma-keskuksesta. Puistattavaa.)

Nyt pitää mennä ulos koirien kanssa. Näyttää siltä, että lumi sulaa edes hieman, siitä voi olla iloinen. Niin kuin tietysti siitäkin, että voi soittaa stesseissä aivan mitä musiikkia haluaa ilman että kukaan kommentoi. Nyt menossa on Gongin klasari I am your pussy. Ihmeellistä, ettei sitä soiteta enemmän bileissä, joissa ihmiset on tarkoitus saada tanssilattialle.

***

Tässä vaiheessa kaapelimodeemi lakkaa toimimasta ja alan soitella eestaas. Kun olen jo soittamaisillani Welholle, modeemi alkaa toimia aivan kiltisti. Ei se mitään. Huomennahan on jo joulukuu. Joulukuun alku tarkoittaa, että kohta päivät kääntyvät valoisampaan suuntaan. (Vaikka mikä hätä minulla nyt on, onhan minulla Valo-Tainan loistava valohoitotuote, päivänvalolamppu työlamppuna. Ennen sen tuloa huusholliimme olin talvet niin kiukkuinen valveilla pysymisen vaatimuksesta, ettei sitä tainnut kukaan kestää.)

Mutta lunta sen kuin riittää.