Kurssi alkaakin jo yhdeksältä, enkä luokkaan astuessani ymmärrä, miten muut ovat kerinneet jo kolmea vailla tehdä noin paljon muistiinpanoja. Vasta materiaalin pläräilyn jälkeen tajuan, että olen tullut viisikymmentäseitsemän minuuttia myöhässä paikalle enkä tajunnut edes pyytää anteeksi, tollotinpa vain.
Ainakaan en voi enää uskottavasti ilmoittaa olevani säntillinen ihminen millään lomakkeella.
Ei pitäisi kirjoittaa elämän olevan slapstickia: se on itseään toteuttava ennuste.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
2 kommenttia:
Zekoilu tuntuu usein pahemmalta omassa päässä, jos se yhtään lodhuttaa...
Ah, ei se pahalta tunnu, mutta naurattaa vähäsen. Että voi ihminen olla homssantuu.
Yhden työpaikan olen kyllä saanut niin, että myöhästyin haastattelusta roimasti ja sitten hökäsin paikalle ja ajattelin, että kun ei mahiksia ole, niin heitänpä tosi villiä läppää. Sain duunin. Myöhemmin työhönottaja totesi, että vakuuttui kyvystäni kestää pikku kolauksia, kun suhtauduin niin rennosti myöhästymiseen enkä madellut onnettomana.
Kolausten kestämisestä kokemusta runsaasti, nolojen tilanteiden ammattilainen, pitäneekin lisätä ansioluetteloon. Hyviä puoliahan ne ovat, vaikka vähän hihityttäviä.
Lähetä kommentti