"Hei, älä turhaan lukitse sitä", huikkaa mies ovenraosta. Nostan katseeni ja kulmakarvani äänettömäksi kysymykseksi. "Nyt on syysloma!"
Unohdan työväenopiston syysloman joka ikinen vuosi. Mietin sitä hetken pakatessani laukkuani, mutta sitten tulen siihen tulokseen, että syyslomat ovat marraskuissa, eivät lokakuissa. Nythän on melkein kesä, ulkonakin tarkeaa farkkutakissa ja pikkukengissä. "Jaa, kiitos", vastaan. Lähden pyöräilemään takaisin kotiin.
Kotona lähetän yhden työhakemuksen ja vilkaisen samalla ylpeänä uutta ceeveetäni. Jähmetyn toisen sivun lopulla. Siinä lukee: "Suosittelijat: xxx, puh xxx ja xxx, puh xxx." Siis äksineen kaikkineen. Laskeskelen mielessäni: ainakin viiteen paikkaan on mennyt tällainen ceevee. Ou jee. Onneksi en missään kohtaa hakemusta väitä olevani tarkka tai täsmällinen, ainoastaan pystyväni hallinnoimaan projekteja.
Hyvä, että kuulen sanan "syysloma". Päätän pitää työnhaussa kahden viikon loman, jonka aikana etsin työnantajani suoran puhelinnumeron (itse soitan aina keskuksen kautta, kun sellainen kerran yliopistolla on) ja keksin, kenet toisen otan suosittelijakseni. Hihitän pöljyydelleni. Tässäpä rekrytoijille ihmeteltävää!
Vastauksia lukijakysymyksiin: Ei, tarina lampaista ja niiden lähestymisestä ei ole tarina siitä, miten naiset odottavat itseään lähestyttävän baareissa (tai uimahalleissa). Tietysti, jos tahdotte tyttöystäväksenne lampaan, käyttäkää tapauskohtaista harkintaa - - Seuraava potilas, kiitos.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
2 kommenttia:
Jos pääset haastatteluun, väitä suosittelijoiden identiteettiä salaiseksi.
"Jos panette tuon nauhurin pois päältä, voin kertoa keitä he ovat"...
Joo, luulen kyllä, etten pääse, mutta jos pääsen, ajattelin sanoa, että se oli koukku - pyytäkää teille, niin saatte tietää :D
Työnhaussani tapahtuu kyllä freudilaisia lipsahduksia sitä tahtia, että siinä on tiettyä komiikkaa.
Lähetä kommentti