Luodut päivät

Kuiskaaminen on tehokkaampaa kuin mikään muu. Kuiskaa, ja sinulle vastataan kuiskaten. Eikä sitä edes mietitä ennen kuin jälkeenpäin. Samalle asialle voi hymyillä monta kertaa ymmärtäväisesti ja silti hieman hämmästyen, kuinka tarkasti tilanne muotoilee vastauksen.

Kakusta tulee hieno, vaikka olenkin syönyt edellisenä iltana puolet marsipaanipötköstä. Se näyttääkin ristiäiskakulta punaisine sydämineen, paahdettuine pähkinärouheineen ja tummanpuhuvine viinirypäleineen. "Omiakin olisi, pitäisikö hakea", tähyää Kissa Beta-köynnöstä. "Ne taitavat olla liian korkealla ja sitä paitsi aika happoisia", sanoo Kissan äiti. Tiesittehän tekin toki, että alkuperäisessä sadun muunnoksessa kettu tuhahtaa happamille viinirypäleille? Pihlajanmarjat vesittävät koko moraalin.

Pappi puhuu, ja pitää seistä. Vain R saa istua, hänkin kehitysvammaisuutensa takia. Pappi puhuu siitä, kuinka päivät ovat luodut jo ennen syntymää ja kuinka jumala punoo lapsen äidin kohdussa. Koetan kuvitella, miten pappi selittäisi runoisasti abortin - punooko jumala siinä myös äidin päähän ajatuksen, että toinen, alempi, punos on tuhottava, vai ovatko kyseessä vanhan sarvijaakon kotkotukset. Päivät ovat luodut. Mutta luodut samalla tavalla kuin sinfonia, vai silmukat kuteen aluksi, vai riikinkukon häntä?

Koirat saa hakea vasta myöhemmin. Kieltämättä, on vaikeaa kuvitella, miltä kastetoimitus näyttäisi rakkien hyöriessä papin helmoissa.

Muut edes tapailevat käsillään ristimistä, mutta Kissa zoomailee kameralla, itse seison kädet selän takana. Päiväni kristittynä olivat luodut niin lyhyiksi, ajattelen. Seremoniat eivät kosketa enää millään aspektillaan, eivät koomisuudellakaan. Katselemme mykkäelokuvaa, jossa käytellään koneita, joiden toimintaperiaatetta emme tunne. Koneen sisään työnnetään tulppaaneja, ulos tulee monien väkipyörien pyörähdysten ja vieraskielisten välitekstien jälkeen matto. Haukotuttaa. Valo putoaa papin päälaelle, kalju kiiltää.

Seremonian jälkeen istuvat kahvipöydässä, puhuvat klapikoneesta, joka toimii traktoriin liitettynä. Keskihelsinkiläiset puheenaiheet, vain kolmesataa metriä meiltä. Päätyvät lopulta tuhkaus- ja hautaustilanteen läpiruodintaan näin ristijäisten palanpainikkeeksi. Emme mahdu pöytään, istumme milloin keittiössä, milloin sivusohvalla. Pappi lähtee samalla ovenavauksella, astuu sisään nelivetoiseen maastoautoon, ajaa ohitsemme sateista tietä. Kuljemme käsikynkkää, päivämme ovat luodut, päiväaihiot, "Se sitten vapaasta tahdosta", sanoo Kissa, "Kyllä tuosta horinasta järkevän yhteenvedon tekeminen oli skolastikoille aika iso nakki."