Sähköpostiin kopsahtaa pyyntö vastata tutkimukseen moraalisista tunteista. Mielenkiintoista! Tutkimus näkyy olevan avoin kaikille. Kunpa se myös ilmestyisi pian...
Vaikka tietysti minusta tuntuu oudolta, että joku kutsuu syyllisyyttä ja häpeää moraalisiksi tunteiksi. Konformiset tunteet taitaisi olla osuvampi nimi. Itse ajattelisin moraalisiksi "tunteiksi" pikemminkin uteliaisuuden toisenlaisia elämäntapoja ja -muotoja kohtaan, huolen ja rakkauden, ihmetyksen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Minulle moraali ei olekaan laki vaan lupaus!
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
5 kommenttia:
Voithan tehdä erottelun moraaliset tunteet - eettiset tunteet.
Käytät adjektiivia "moraalinen" tarkoituksessa "hyvää moraalia toteuttava" kun tekstissä se on "moraaliin liittyvä". Jostain syystä nimenomaan naiset tekevät tämän virheen usein.
Nimettömän mielestä ilmeisesti häpeä ja syyllisyys liittyvät huonoon moraaliin? Vai? Varmasti käytän moraalikäsitteitä päin persettä, olen käynyt ainoastaan etiikan alkeiskurssin ja siitä on kymmenen vuotta. Kenties huono muistini johtuu myös siitä, että olen nainen?
Ajattelisin moraalin tarkoittavan jotain sellaista kuin "yritys elää hyvin". Nähdäkseni yritykseen elää hyvin eivät kuulu kauhean olennaisesti syyllisyyden ja häpeän tunteet. Sosiaalisen ympäristön asettamaan konformisuuspaineeseen ne sen sijaan kuuluvat. Vaikka kunkin meistä yritykset elää kilttinä ja kunnollisena ja joskus jopa huomiointikyvyssään nerokkaana =P ovat tietysti yhteydessä kulttuuriin, jossa kasvetaan, ei mielestäni kulttuurin normeja kannata ostaa suinpäin.
Ehkä voisi sanoa, että moraaliset tunteet ovat tunteita, jotka liittyvät aktiiviseen yritykseen tehdä asiat hyvin, ja nämä tunteet ovat aina positiivisia yksilön näkökulmasta, vaikkakin eettisesti arvioiden saattavat paljastua negatiivisiksi? Kuvittelen etiikan olevan jonkinlaista systemaattista moraalisen toiminnan kriittisen kartoituksen yritystä. Jättääkö systemaattisuus tilaa tunteille? Tämä on aika kiinnostava ajatus...
(Tähän voisi tietysti vastata, ettei sen tarvitse jättää - tunteita ei noin vain hävitetä päättämällä olla välittämättä niistä.)
joissakin yhteyksissä 'moraali' tarkoittaa näköjään nimenomaan sitä mikä on hyvää, ja siihen mikä on pahaa viitataan sanalla de-moralising. käsissä juuri nyt Roger Silverstonen kodin moraalitaloutta käsittelevä teksti, jossa viitataan Thompsonin katsaukseen traditionaalisten talousjärjestelmien ja uuden markkinatalouden vastakkainasettelusta. traditionaalisen talouden kannattajat tykkäsivät, että uusi markkinatalous de-moralisoi sekä tuottajat että kuluttajat. Suomeksikin sanottaisiin, että me olemme moraalittomia, jos teemme jotain, mikä ei ole vallitsevan moraalikäsityksen mukaista. eli ainakaan tältä istumalta ei ole mitenkään pelkästään naisille tyypillistä käsittää 'moraalisen' tarkoittavan 'hyvää moraalia toteuttavaa', oli kyse sitten moraaliin liittyvistä tunteista, teoista tai muusta.
Anonyymin pointti meni ohi huonon ilmaisun ja turhan sukupuolistamisen takia. Tutkimuksen nimessä "moraaliset tunteet" tarkoittaa ilmeisesti tosiaankin "moraaliin liittyviä" eikä "moraalia toteuttavia". Yleensähän puheessa moraalisella tarkoitetaan "korkeamoraalista", se on siis arvottava sana, jonka vastakohta on "epämoraalinen" tai "moraaliton". "Moraaliin liittyvän" vastakohta taas on "amoraalinen" eli "ei moraaliin liittyvä". Esimerkiksi kysymys siitä, minkä väriset sukat minulla on, ei todennäköisesti liity kenenkään moraaliin millään tavalla. Häpeä ja syyllisyys ovat tietysti moraaliin ja sen "toimintaan" liittyviä tunteita.
Tällä tuskin on tekemistä sukupuolen kanssa. Naiskommentillaan Anonyymi viitannee siihen aika yleiseen oletukseen, että naisten logiikka toimii jotenkin huonommin kuin miesten. Tähän voisin sanoa paljonkin, mutta sanon vaan että voi kun miehet noin yleensä tosiaan oliskin niin fiksuja kuin väitetään.
Lähetä kommentti