Kiitokset kommentista. Kuten myös ystäväni taannoisesta varoituksesta, että pian minusta leivotaan uusi vihainen valtakunnanfeministi, jos jatkan edelleen sen kertomista, mitä ajattelen. Siinä on vain vain yksi mutta. En tiedä, olenko feministi.
Tulen porvarillisesti ajattelevasta duunarikodista, jossa sana feministi on ollut lähinnä kirosana, joka viittaa niihin naisiin, jotka värjäävät tukkansa toisin kuin värianalyysi neuvoo, leikkauttavat tukkansa rumasti, eivät aja kainalokarvojaan ja niin edelleen eli eivät täytä naiseuden tärkeintä prinsiippiä, olla viehättävä ja ympäristönsä kaunistus. Esimerksiksi äitini ei edelleenkään hyväksy Tarja-pressaamme, koska tämä on liian ruma edustamaan Suomea kokouksissa. Oh yeah. Isästä Tarze on kyllä ikan okka, joskin vanhempani ovat hämmästelleet sitä, miten ärrävikainen ihminen voi edustaa Suomen kansaa. (Aika kuspomaista, koska minullakin on ärrävika. Minut raahattiinkin yksityiselle puheterapeutille siksi jo kolmivuotiaana. Tulos: purin terapeuttia sormeen ja sain raivarit. Koulussakaan en oppinut, ja terapeutti perusteli tätä itselleni: sinä et edes halua oppia. Siinä hän oli tavallaan aivan oikeassa. Minua ovat kiinnostaneet asiakysymykset aina enemmän kuin se, miksi joku voisi pitää minua vähän vammaisena tyyppinä. Niitä syitä on liikaa, että viitsisin alkaa eliminoida niitä. Kuten pitkät hiukset ja nätti hymy.)
Feministiksi itsensä kutsuminen ei siis ole minulla ainakaan verissä, lapsuudenkodista seurannut itsestäänselvyys. Mutta ei se ole selkeää senkään puolesta, mitä olen yliopistolla oppinut feminismistä.
Rakas lukija, päätä sinä. Annan kymmenen syytä pro ja kymmenen contra. Päätä sinä.
PRO "VELOENA ON VIHAINEN SEKOPÄÄFEMINISTI"
1. Musta on aika yhdentekevää, onko kaverini nainen vai mies. Etsin kummankin sukupuolen ystäviltäni samantyyppistä keskustelua.
2. En usko kokoaikaiseen sukupuolisuuteen. Enimmäkseen touhuissani olen neutri, joskus tunnistan itsessäni naisenroolin, joskus miehen roolin.
3. Mulla on pitkä letti, koska miehen mielestä se on kivan näköinen. Hymyilen paljon ja meikkaankin. Mutta en ole koskaan ollut laihdutuskuurilla.
4. Paras ystäväni on mies.
5. Suurin osa kaveripiiristäni on miehiä, koska naiskaveruuden kriteerini ovat korkeammalla ja siedän paremmin miesten kuin naisten moraalista rappiota.
6. En tahdo omaa lasta. Hoivaviettini kuluu kodittomiin kissoihin ja koiriin ja Kissaan.
7. Diggailen Clarice Lispectorin tapaa kirjoittaa.
8. Käyn tanssitunneilla useita kertoja viikossa ja toisinaan tanssin miehelle alasti saunassa koska siitä se on aina yhtä hauska juttu.
9. Pidän seksistä.
10. Minusta kukaan yksittäinen nainen ei voi tietää, mitä tarkoittaa "olla nainen" yleisesti ja sen takia feminismi ei minulle terminä merkitse mitään muuta kuin yleistä kiinnostusta toisten naiseuden kokemuksiin.
(Kuvassa Kissa ja Lohi-kissa, joka hakeutuu polvitaipeisiin hengailemaan silloinkin, kun tehdään asioita.)
CONTRA "VELOENA ON VIHAINEN SEKOPÄÄFEMINISTI"
1. Musta on aika yhdentekevää, onko kaverini nainen vai mies. Etsin kummankin sukupuolen ystäviltäni samantyyppistä keskustelua.
2. En usko kokoaikaiseen sukupuolisuuteen. Enimmäkseen touhuissani olen neutri, joskus tunnistan itsessäni naisenroolin, joskus miehen roolin.
3. Mulla on pitkä letti, koska miehen mielestä se on kivan näköinen. Hymyilen paljon ja meikkaankin. Mutta en ole koskaan ollut laihdutuskuurilla.
4. Paras ystäväni on mies.
5. Suurin osa kaveripiiristäni on miehiä, koska naiskaveruuden kriteerini ovat korkeammalla ja siedän paremmin miesten kuin naisten moraalista rappiota.
6. En tahdo omaa lasta. Hoivaviettini kuluu kodittomiin kissoihin ja koiriin ja Kissaan.
7. Diggailen Clarice Lispectorin tapaa kirjoittaa.
8. Käyn tanssitunneilla useita kertoja viikossa ja toisinaan tanssin miehelle alasti saunassa koska siitä se on aina yhtä hauska juttu.
9. Pidän seksistä.
10. Minusta kukaan yksittäinen nainen ei voi tietää, mitä tarkoittaa "olla nainen" yleisesti ja sen takia feminismi ei minulle terminä merkitse mitään muuta kuin yleistä kiinnostusta toisten naiseuden kokemuksiin.
Joo niin et päättäkää itse.
Minä en osaa päättää. Vihaiseksi en kyllä itseäni luonnehtisi missään nimessä. Minulle tullaan yleisimmin huutamaan, että mitä sinä siinä hymyilet. Suomessa tuntuu toisinaan siltä, että hymyileminen on kielletty. Minulle on huudettu myös siitä, että olen nielaissut barbimaisen kauneusihanteen, ilmeisesti ihan vaan sen takia, että käyn tanssitunneilla enkä ole käynyt kampaajalla viiteentoista vuoteen eli hiukseni ovat saaneet vapaan kasvatuksen. Mutta tosiaan myös, että olen feministi, kun olen uskaltautunut sanomaan, että kotityö on ihan yhtä arvokasta kuin palkkatyökin (tuon näkeminen femppaläppänä edellyttää kyllä sen, että katsoo, että kotityö on naisten puuhaa, hohhoijaa...) tai kun olen todennut, että minusta naiset keskimäärin ovat joissain asioissa kulttuurisesti valveutuneempia (ja, tiedoksenne: toisissa enemmän yössä; mutta jostain syystä ihmiset aina kuvittelevat, että yksi lause tässä sisältää koko asian monivivahteisuudessaan, koko maailmakuvan).
Väsyttää, Nasu popsi eilen saunaillessamme kilon kuivalihaa, jonka se onnistui keplottelemaan "koiravarmasta" kaapista. Se tarkoittaa: sen suolisto on täynnä, ja se pihisee vähän väliä ulos.
Yöunet vähissä.
Tekstit
7 kommenttia:
Jos alkaa tuolla tavoin toista feministiksi haukkumaan, on omat nappulat menneet pahan kerran sekaisin. Niille, jotka käyttävät feminismiä haukkumasanana, feministin tekee naisesta jo jokin mitätön pikku sana, jonka koetaan halventavan koko miessukukuntaa.
"Suurin osa kaveripiiristäni on miehiä, koska naiskaveruuden kriteerini ovat korkeammalla ja siedän paremmin miesten kuin naisten moraalista rappiota."
Ihan uteliaisuudesta: oletko eritellyt miksi siedät paremmin miesten kuin naisten moraalista rappiota? Arvelen jollain tapaa tunnistavani ilmiön, joten olisi hauska tietää hahmotatko syyn eroon sietokyvyssä samoin vai eri tavoin kuin minä.
"Niille, jotka käyttävät feminismiä haukkumasanana, feministin tekee naisesta jo jokin mitätön pikku sana, jonka koetaan halventavan koko miessukukuntaa."
Juu, ja naisethan eivät sitten koskaan takerru yhteen ainoaan sanaan ja pidä sitä loukkauksena naiseuttaan kohtaan.
Ihan oikeasti: miehenä olemiseen liittyy hyvin oleellisena sellainen kokemus, että vaikka kuinka olisi feministejä ymmärtävä mies ja olisi pysytellyt machomiesten porukoiden ulkopuolella, niin silti joutuu naisseurassa olemaan koko ajan varpaillaan kun pelkää että toinen ottaa asiakseen kollektiivisesti loukkaantua naisena jostain sivulauseesta, sanasta tai sanan yhdysosasta. Naiselta sellainen käytös on ilmeisesti "Vahvan ja Upean ja Alistumattoman" naisen merkki, mutta heti kun miehet alkavat käyttäytyä samalla tavalla niin ette saa henkeä vedettyä solvaustenne välillä.
Juuri tuollaisen epäreiluuden, epätasapuolisuuden ja epärehellisyyden takia teitä on niin helppo halveksia ja vihata.
Eufemian kysymys on kinkkinen. En tiedä, mistä moinen vinouma sietokyvyssäni johtuu. Mutta tiedän, että aika iso osa naisista tunnustaa tämän ilmiön osaksi itseään. Tai ainakin niistä naisista, joiden kanssa tulen hyvin toimeen... toisaalta täytyy kyllä sanoa, että sitten ne naiset, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, ovat aivan ihania, ja läheisempiä kamujani kuin mies-kamut, jotka selvästi paakkuuntuvat, jos niille puhuu kuukautisista ja sen sellaisesta. Ehh, kyllä minäkin paakkuunnun, jos aletaan puhua ejakulaatiosta "poika"porukassa, jossa olen ainut poika, joka ei ejakuloi. Äh.
Ehkä tämä vinouma on seurausta siitä paatuneesta kärinästä, jota olen pienestä pitäen kuunnellut naisten turhamaisuudesta, hidasliikkeisyydestä matkaanlähdössä, liiasta tunteellisuudesta jne. - on syntynyt käsitys, että naisen pitää paitsi työ-, myös yksityiselämässään yrittää kovemmin, olla enemmän hyvä kuin miehen. (Sortumatta silti marttyyrimaiseen "AIna meiltä vaaditaan enemmän" -nurinaan.) En tiedä, tämä on arvaus. Tai ehkä se on sitä, että naisten tilanteisiin, ainakin mitä seksuaalisuuteen tulee, on helpompi samastua. Miesten maailmasta tietää loppujen lopuksi niin vähän. On paljon helpompi tuomita ja paheksua sellaista, minkä ymmärtää edes jossain määrin, kuin sellaista, mitä ei niin kovasti tajua, koska jälkimmäisessä tapauksessa välittömän paheksunnan tukahduttaa helpommin syyttäen itseään omien normien heijastamisesta muihin, jotka elävät kenties ihan toisenlaisessa universumissa. Tai sitten kyse on ihan vaan siitä, että naiset eivät keskimäärin pidä minusta. Miehet suhtautuvat mukavammin omituisuuksiin ajatuksissa (kuten ettei ymmärrä vauvakuumetta), ja sen seurauksena kenties heitäkin kohtelee suvaitsevammin. Tai ehkä kyse on siitä, että evolutiivisesti ne, jotka ovat sietäneet toisen sukupuolen toilailua oman sukupuolen toilailua merkittävämmin, ovat lisääntyneet kuin kaniinit aikana ennen ehkäisyä verrattuna toista sukupuolta paheksuviin, ja sitten välittäneet tämän taipumuksen jälkeläisilleen joko tiedostamatta sen opettaen tai geneettisesti (jälkimmäinen kuulostaa pupulta). Jaa-a, mene ja tiedä tuosta.
Mitä Panun viestiin tulee, minunkin on kyllä helppo suuttua ihmisille (vaikka viha onkin vaikea tunne, en oikein osaa sitä), jotka nostattavat sukupuolten välistä sotaa. Itse en ole kovinkaan sukupuolipainotteinen ihminen joskin heteroseksuaalina seksuaalisuuden kanssa tuohon miehet/naiset -asetelmaan joutui törmäämään silloin, kun ei elänyt suhteessa. Ja tietysti siinä faktassa, etten tiedä, millaista on tulla mieheksi tässä yhteiskunnassa, tai muissakaan yhteiskunnissa. Enimmäkseen kyllä luulen, että vaatimukset, joita naiset kuvittelevat miesten heille esittävän, ja vaatimukset, joita miehet kuvittelevat naisten heille esittävän, ovat aika kuvitteellisia tai sitten vain ideaalitilannevaatimuksia ja siten oikeassa elämässä kierrettävissä monin tavoin, niin ettei niistä kannata ottaa pultteja, etenkään KOKO toista sukupuolta kohtaan. Vihalla on harvoin mitään positiivisia seurauksia.
Elämäni karmivimpia kokemuksia on ollut filosofian ja naistutkimuksen yhteinen seminaari, koska siellä sukupuolisuudesta oli osalla tädeistä niin vankat käsitykset, että hätäähän siinä oli kärsimässä, alinomaa. Ehkä sekin oli kuviteltu uhkaavuus. Ehkä olisin siellä voinut sanoa mitä ajattelen, ilman että tädit olisivat käyneet kraiveliin, mutta ahdistuin täysin mykäksi. Siitä myös seurasi täysmittaisesti onnettomuuteni määrittää, olenko feministi vai en.
Kiitos vastauksesta. Olen tosiaan tuuminut miksi yleensä tuntuu paljon ahdistavammalta nähdä naisen antavan periksi ja lössähtävän saamattomuuteen kuin nähdä miehen tekevän samoin. Minusta tämä liittyy siihen, että naisten lössähtäminen on useammin sitä, mitä vastaan itse hangoittelen.
Tämä pätee tietysti vain keskimäärin, jotkut miehet rappeutuvat "naisten tavalla", mikä on ahdistavaa, ja jotkut naiset "miesten tavalla", mikä ei niin kurista kurkusta. Omin rappeutumistapani olisi siis varmaan aika naismainen.
Toisin sanoen: kun jätkä/mies luovuttaa tyyten, hänestä voi tulla vaikkapa yksin kyhjöttävä pornovideoita yöt tuijotteleva mariseva alkoholisti ihmisvihaaja. Tämä on valitettavaa, muttei aiheuta piinaavaa ahdistusta (kunhan en mene aivan liian lähelle tällaista ihmistä), koska en voi kuvitella, että minulle kävisi koskaan samoin. Pysyn helposti toimintakykyisenä ja saatan osata aktivoidakin lössähtänyttä.
Jos taas tyttö/nainen luovuttaa tyyten, hänestä voi tulla vaikkapa kohtaloaan mariseva saamaton muiden jälkiä siivoava kodinhuoltaja, miehen asioiden järjestelijä, oman elämänsä lykkääjä, lapsiaan ylihyysäävä stressikimppu. Tämä on kauhistuttavaa ja aiheuttaa halun paeta, sillä tunnistan itsessäni impulsseja, jotka saattaisivat karmivimmillaan johtaa johonkin tuonkaltaiseen laiskaan martyrismiin.
Olen muuten huomannut joidenkin miespuolisten ystävieni karttelevan erityisen soistuneita ja baareihin juuttuneita vanhoja ystäviään. Kysyessäni miksi, olen saanut kuulla heidän ahdistuvan liikaa näiden ihmisten katselemisesta. Ehkä ilmiöt ovat verrattavissa.
Lisäys: havaittuani tämän taipumukseni ja eriteltyäni sitä olen tietysti koettanut suitsia reaktioitani.
Tavastani ymmärtää feminismi voi koettaa ottaa selvää tuosta kommenttiketjusta, jos jaksaa:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2004/12/kuka-on-feministi-aika-usein-kuulee.html
Joskus on hyvä rauhallisesti yrittää toivottomalta näyttävää.
Jätetään nyt vaan ne feministi- yms. leimojen lyömiset sikseen ja koetetaan vain elää omina itsenämme. Paras ase turhien nais-mies -dikotomioiden ja luokittelujen purkamiseen on se, että omassa elämässämme viis veisaamme niistä. Piruako se minulle kuuluu, jos jotkut miehet ovat machoja. Itse en ole, koska en pidä tyhjästä pullistelusta. Mutta en myöskään kaipaa positiivista huomiota lähinaarailta, kuten kyllä se on sitten niiiin iiihanan tasa-arvonen, koska silloin tekisin asioita en itseni, vaan muiden takia, eikä tällainen muiden kiitoksella eläminen tee hyvää omalle minäkäsitykselle.
Ja niinhän se minustakin on, kuten ounastelitte hyvät V ja e: suon muille ne virheet, joita en itse tee, kuten Tommi Liimatta kiteytti 'Ensimmäisen kiven'-kappaleessaan. Oman haavoittuvuuden mahdollisuuden näkeminen kauhistuttaa.
Lähetä kommentti