Herään siihen, että vatsaa vihloo. Olen herännyt samalla tavalla jo kolmena yönä, keskellä yötä. Alan olla yliväsyneessä tilassa. Valot tuntuvat liiraavan eestaas, hiljaisuus täyttää salaperäisistä napsahduksista ja kaukaisten äänten kaiuista.
En nukahda. Nousen istumaan, köpöttelen keittiöön, teen kamomillateetä. Takaisin sänkyyn. Vatsa kurisee ja on kipeä. Se on loukkaantunut jostain. Koko maallaolon ajan se ronkeloi myös. Maalla myöskään koirat eivät osanneet nukkua. Niitä kumpaakin pelottaa pimeys ja maallahan on pimeänpimeää, koska kun huoneen valon sammuttaa, lähin näköpiirin valonlähde on tähdet. Kotoista katu- ja pihavalaistusta, joka heittää kattoon ja seinille kasviharrastuksen varjoteatterin, ei ole. Jos oman käden nostaa kasvojen eteen, sitä ei näe. Ei ihme, että koirat vinkuvat eivätkä osaa panna maate.
Nukahdan uudelleen kuuden maissa. Seitsemän kaksikymmentä soi Kissan herätyskello. Kissa on lähdössä Lammin biologiselle asemalle viikonloppustrategiapalaveriin. Hän haluaisi hellyyttä, mutta olen äkäinen kuin ampiainen vähän nukkuneena ja vatsa kaihertaen. Koetan suukottaa Kissaa kuitenkin pari kertaa, ettei hän tuntisi oloaan ihan hylätyksi.
Koirat löntystelevät väsyneenä aamulenkin läpi. Niillä on univelkaa, ne kompastelevat ja laahaavat jalkojaan. Mulkoilevat anovasti kadunkulmissa: käännytään jo kotiin, pliis. Raahaan niitä vielä pidemmälle, sillä työpäivä on pitkä. Niiden vatsat on saatava toimimaan jo aamulla.
Kotona nappaan valmiiksi pakatun repun selkääni ja juoksen pyöräkellariin. Aika on täpärällä. Poljen lujaa, niin lujaa kun jaksan. Kirjastossa revin taas pyöräilykuteet päältä ja sonnustaudun kirjastotädin vaatteisiin: hipsterfarkkuihin, mustaan tiukkaan trikoopaitaan, rintsikoihin, tohveleihin, hapsulankakauluksiseen vyötärömittaiseen villatakkiin.
Kassapöydällä odottaa lappu: palkat maksetaan vasta helmikuussa, koska emme ole valinneet tammikuun työvuorojamme tarpeeksi ripeästi. Joulukuussa, vikalla työvuorolla, työvuorokalenterissa oli vasta tämä päivä, ja sen täytimme. Miten olisimme varanneet seuraavat vuorot? Lapuilla? Onneksi en elä täysin kädestä suuhun ja kaksi pitkää lehtijuttua on vielä laskuttamatta. Niillä elää kyllä helmikuun loppuun.
En jaksa ajatella teoreettisia asioita vatsan vääntäessä.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti