torstai 20. tammikuuta 2005

Pahus!

Kun teen lupaukseni vastaisesti gradua enkä lue Leonard Cohenia, Mobutu alkaa oireilla: kakoa, yökkäillä. Taputtelen sitä selästä koettaen rauhoittaa sitä. Nasua pelottaa ja koettaa tunkea vikisten syliini, ts. Mobutun ja minun väliin. Hätääntynyt Mobutu puree Nasua, joka puree takaisin. Hetken koirat tappelevat äänekkäästi, ennen kuin saan ne revittyä perskarvoista erilleen. (Pääpäähän ei pidä kajota, tai ne purevat myös käteen, paniikissaan.)

Pian kakominen lakkaa. Vajoan uudelleen gradun segmentteihin.

Herään outoon narskutukseen. Nyt Mobutu jäystää jostain kähveltämäänsä muovikassia. Voi ei. Ja kohta se kakoo niitä palasia, joita en saa revittyä sen kidasta pois. Sillä on kerran ennenkin ollut tällainen käsittämätön syön-kaiken-kohtaus, ja kysyessäni tuosta outoilusta eläinlääkäri sanoi, että eläimet käyttäytyvät kovan kivun hetkellä usein aivan päättömästi, epäili sydäntä. Koettelen Mobutun pulssia, mutta se tuntuu ihan normaalilta. Koira koettaa syödä obsessiivinen kiilto silmissään maton kulmaa. Häädän sen matolta. Sitten se rauhoittuu hetkeksi. Uppoan taas graduun. Herään taas narskutukseen, nyt liian myöhään. Mobutu on syönyt poikki pitkän kaapelijohtomme, televisiokaapelin. Kiroilen, koska huutohan tästä tulee, Kissalta.

Olohuoneen nurkasta makuuhuoneen telkkariin tarvitaan kymmenmetrinen johto. Johdot ovat kalliita.

Koetan soittaa Kissalle heti, jotta huuto olisi sitten illalla ohi, mutta en saa häntä kiinni. Puhelin pirisee tyhjyyden toisessa päässä vastaamatta.

Mobutu kakoo, koettaa järsiä, näykkäisee kädestä, jos sitä koettaa estää. Sen pulssi on normaali, se ei läähätä eikä kuulosta oudolta, se vain on päättänyt syödä jokaisen objektin asunnossa. Pidän sitä väkisin sylissä, ja se nipistelee kättäni etuhampaillaan. En oikein pääse selville, koettaako se järsiä kätenikin. Onneksi sillä on niin huonot hampaat. Niistä tulee vain mustelmia, nahka ei rikkoonnu.

Nyt se nukkuu. Heti kun se herää, vien sen ulos. Syököön mieluummin lunta ja jäätä kuin muovipusseja, repun hihnaa, mattoja ja kaapeleita. Minua pelottaa, mikä pientä koiraani vaivaa.

1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Koira puree kaikkea obsessiivinen kiilto silmissään? Tämä voi kuulostaa pelottelulta, mutta oletko nyt ihan satavarma, ettei kyseessä ole itse Iso Paha tauti? Yleinen käsitys on, ettei sitä meillä ole, mutta onhan sitä esim. Virossa, ja jopa täkäläisillä lepakoilla sitä on ollut.