Polttarit, tänään

Tänään on jännittävä päivä, vaikka olenkin nukkunut vain neljä tuntia ja silmännurkissa maailma vipisee, kihisee ja kuiskii. Osallistun elämäni ekaa kertaa polttareihin. Kun istun täällä kirjastossa tekemässä aineistohakuja ja demagnetisoimassa lainaajien kirjoja, muut ovat kosmetologilla (äidilläni), keilaamassa, lounaalla Silvopleessä. Kun pääsen pois, minun on hankittava jostain pyyhe, koska huomaan aamuryskeessä unohtaneeni pyyhkeen kotiin, vaikka muistinkin vartalovoiteen, naamarasvan ja jopa ripsivärin. Sitten suuntaan Kotiharjun saunaan, saunomme, sieltä, mikäli muistini ei petä, Vanhan tanssikellariin (morsmaikku harrastaa lavatansseja - pukeuduin farkkuihin ja huppariin tarkoituksella, en halua keski-ikäisten miesten syliin pyöriskelemään edes pystyasennossa - ja sieltä Knossokseen. Päivä tuntuu liian pitkältä, venyy horisonttiin asti edessä tahmeana. Polttarit eivät jaksa innostaa näin väsynyttä.

Ehkä saunassa piristyy. Kuulostaa käsittämättömältä. Tai ehkä... ei, ehkäily saa nyt jäädä. Olen päättänyt, että kun pääsen polttareihin todennäköisesti ainutta kertaa elämässäni - naispuoliset ystäväni eivät ole naimisiin menevää sorttia - sinne myös mennään. Tosin morsian on raskaana, joten mistään hurjista bakkanaaleista ei ole kyse. Niin, ja huomenna on joka tapauksessa tanssitreenit, ja illalla Knossoksen jälkeen pitää saada kaksi koiraa keploteltua himaan yksin, lauantai-iltana, apua. Lauantai-iltana joukkoliikenne on muutenkin aivan kaaoshirviölonkeromustekala, saati sitten että kaksi koiraakin mukana. Nasu ja Mobutu käyttäytyvät kyllä kiltisti, jos kaikki ovat selviä ja fiksuja, mutta kännisistä miehistä ne eivät diggaa. Etenkään, jos miehet uskaltautuvat puhumaan meille.

"Sinulla on kahdeksanjalkainen siveysvyö", lohkaisi ystäväni taannoin. Siinä hän on oikeassa. Jokainen ystävällinenkin deekukommentti kimmoittaa Nasusta irvistyksen ja kumean murinan, ja Mobutu alkaa haukkua, jos huomaa tilanteen. Yleensä se ei kyllä huomaa. Vanhat koirat elävät omassa umpiossaan.

Tänään kuusiviisi aassa olen kyllä koirien seurasta kiitollinen, koska vastapäätä käytävän toisella puolen istuu joitain aivan uskomattomia mömmöjä vetänyt heebe, joka näpräilee linkkariaan ja onnistuu dösan heiluessa leikkaamaan omaan sormeensa haavan. Matkustajat tuijottavat tiiviisti muualle. Nasu sen sijaan napittaa äijää sormeni niskaturkkiinsa kaivautuneina, ettei se alkaisisi provosoida muristen. Kun tunnen, että karvat alkavat nousta, tukistan ihan vähäsen, jotta Nasu vilkaisee minua. Nyökkään ja hymyilen rauhoittavasti. Se huokaa ja alkaa tuijottaa miestä uudestaan, nuoleksii huuliaan hämillään. Ai että miten niin tuo ei ole epäilyttävä. Nasun silmät pyyhkivät matkustajien kasvoja, nenä heiluu. Se huomaa paljon. Mobutu istuu silmät kiinni ja kuorsaa. Jyrkässä mutkassa se jyskähtää kyljelleen, avaa silmänsä hämmästys kasvoillaan ja mönkii uudestaan istualleen närkästyneesti pihisten.

Launtai-ilta, koirat, dösa. Väsymys. Koetan olla ajattelematta iltaa edessä, mutta näen yhä uudelleen dösisten iloiset pohjia ottaneet ihmiset ja pimeänloskaiset kadut. Etukäteen stressaaminen on veemäinen piirre. Ihan kuin tässä tilanteessa olisi joitain fiksuja vaihtoehtoisia skenaarioita, paitsi 1) kävellä kotiin ja sitten huomenna tanssitreeneissä olla vähän väsyneempi, 2) tilata taksi - ei kovin kiva lauantai-iltana, ja sitä paitsi vaikka taksikeskuksesta pyytää koiran kyytiin ottavan taksin, yksikään taksikuski ei ole vielä ilahtunut siitä, että hurttia onkin useampi, 3) soittaa isälle ja narista hänet kuskaamaan, ja kuulla siitä viikkoja jälkeenpäinkin.

Silmät eivät tahdo pysyä auki.