Kotsonereaktio

Yritän kertoa, mitä tapahtui, mutta jokin tyssää. En nimittäin muista, mistä kaikki alkoi. Miten keksittiin puheenaiheeksi kotipizzan kotzonet. No, ehkä sen ei ole niin väliksikään. Joka tapauksessa, eräänä päivänä tätä googlailtiin ja saatiin todeta, että se, mitä heitin ihan lonkalta, että varmaan jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee calzonen nimeksi kotzone, taitaa pitää paikkansa. Netissä on nimittäin ihmisten omia kotzonereseptejä.

Tuollaista löydöstä seuraa kummallinen, voihkaiseva, heikottava ja naurattava tila. Eii, tekee mieli hakata kämmenellä otsaa, miten maailma on näin tiedostamaton ja hupsu. (Hieman samantyyppinen reaktio tuli lukiessa tämän uutisen kommenttiketjun joitain väläyksiä.)

Ei sen pitäisi yllättää. Ja mistä se voihkaisu edes tulee? Saan toistuvasti nauraa omillekin väärinkäsityksilleni, joista parhaasta päästä lienee fuksivuoden väärinkäsitys, jossa hahmotin ulkomaailman olemassaolon todistuksen liittyvän elämään ulkoavaruudessa. Jos edessäni pyörähtelee käsi, voin tietää, että kaukaisilla planeetoillakin elää kädellisiä olentoja... todistus vaikuttikin alusta saakka lievän epäillyttävältä, mutta pistin epäilyksen sen piikkiin, että olen pieni ja höpsö enkä oikein vielä vain ymmärrä filosofiaa. (Ja totisesti olinkin pieni ja höpsö enkä ymmärtänyt... mutta epäilykset olivat aivan asiallisia, kohdistuivat vain väärään kohtaan, nimittäin itse teoriaan oman teorian ymmärrykseni sijaan...)

Ihmisten kyvyssä väärinkäsittää on ehkä jotakin täysin tyrmäävää. En keksi parempaakaan selitystä. Ja se varmuus näiden väärinkäsitysten yhteydessä... sekin vetää hiljaiseksi ja sitten hihittäväksi.

Kai sitä voi valita, itkeekö vai nauraako näissä kohdin. Tapaan nauraa.

Vaikka aina silloin kun nauran toisille, en osaa olla muistamatta niitä kohtia, kun tätä nauramista on moitittu. Jotkut kokevat sen hyvin loukkaavana, vaikka se tapahtuisi takanapäin, näiden ihmisten itsensä asiasta tietämättä. Kumma nauru. En tiedä, mistä se tulee. Enkä haluaisi loukata. Mutta siitä huolimatta herahtelen nauruun välillä.

Ei siinä tunnu olevan mitään kamalaa, että asiat väärinkäsitetään. Ei enimmäkseen. Joku kotzonekäsitys, esimerkiksi, tuskin loukkaa ketään. Vaikka tuntuukin jotenkin käsittämättömältä, että joku on niin kotipizzan lumoissa, että tutustuu calzoneen ensimmäistä kertaa sitä kautta. Aina välillä voi hätkähtää hereille siihen seikkaan, että tosiaan, on ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja. Joita ei jaksa sillä lailla kiinnostaa vaikkapa kulttuurihistoria tai keittotaito tai oikeastaan melkein mikä vaan.

Ja samalla tietää, että no niin, varmasti autoharrastajat ja sen sellaiset voihkivat samaan tapaan, jos sattuvat saamaan käsiinsä tai kuulemaan selostukseni vaikka jostakin kulkupelistä. (Tosin se eroaisi kotzonekäsityksestä siinä, että minä nyt kaikista vähiten tiedän tuotemerkkejä ja pikemminkin koettaisin kuvata autoa jostakin täysin muusta elämänalueesta lainatulla sanastolla, vaikkapa puhua auton etuhymystä. Liekö se jokin ilmastointiritilä tms?) Ja että on lukemattomia aloja, joista en tiedä yhtikäs mitään.

Nauran sillekin... ei kai se ole niin vakavaa?

Kummallinen reaktio, joka tapauksessa. Yllättävän voimakas tunnepaakku jossakin, millä ei pitäisi oikeastaan olla mitään merkitystä.