torstai 24. syyskuuta 2009

Imu

Ja äkkiä on taas torstai. Jätän kansion lukkokaappiin, koska on Vompelmusin syntymäpäivä, ja siksi en kuitenkaan tänään tankkaa anatomiaa illalla. Ehkä jätän kansion kaappiin myös viikonlopuksi, koska menemme lauantaiksi ja sunnuntaiksi Tallinnaan ystävän kanssa.

Viikot imeytyvät jonnekin, kun joku toinen on keksinyt päiviini ohjelmaa. En missään vaiheessa edes ehdi tarkistaa, onko opintotukea maksettu lupausten mukaan. Tasan kolmen kuukauden kuluttua herään joka tapauksessa Lissabonissa, ellei...

Ikinä ei voi olla täysin varma, ei mistään, mikä ei ole aivan tässä ja nyt tapahtumassa. Muistossakin voi olla varma vain sen narratiivisesta kuviosta ja emotionaalisesta tunnusta.

Kun hieron jalkaa, jalan takapintaa, muistan äkisti, mitä kirjoitin aiemmin äitini käsistä. Enkä voi kuin hämmentyä siitä, miksi ihmeessä kuvittelin niin kauan sellaisen tien olevan itseltäni suljettu. Ehkä se oli samaa ujoutta joka joskus aiemmin esti minua sanomasta hei rappukäytävissä ja sai välttelemään puhelinsoittoja viimeiseen saakka.

Mutta en voi olla varma, muistanko oikein, tunnen vain tämän tilan tässä ja nyt, ja sitten sekin katoaa siihen, että kämmeneni liukuvat vuoronperään takareittä ylös ja vartalo nojaa niihin keveästi, jalat pumppaavat maasta rytmin yläraajoihin saakka, niska nousee pitkänä ja kohtisuorana rankaan nähden, ja iltapäivä imeytyy minuutti kerrallaan ja on jo torstai.

2 kommenttia:

Juha Kankaanpää kirjoitti...

Taas on ollut hävyttömän pitkä tauko tekstiesi kommentoinnissa. Ehkä olen stressissä. Olen kyllä pari kertaa viikossa katsellut, oletko löytänyt taas jotain uutta hierojakoulusta tai sisäisestäulkonaisesta maailmastasi. Hyväilet sanoillasi. Yritän miettiä, minkälaisia kommentteja odotat eniten. Siksi, koska vaikkapa tänään saan lukiessa voimakkaasti tunnun taakattomasta ystävyydestä, herkkyydestä pienille asioille.

Nyt myös huomasin, että kiroitat myös toista blokia. Sehän on melkein liikaa.

Veloena kirjoitti...

Heh, mutta vain melkein...

En oikein osaa vastata tuohon, millaisia kommentteja odotan. Kai olen luopunut odotuksista, kun eivät ne kuitenkaan ennusta mitään. Siis kommenttien suhteen. :)