"Nyt mä ymmärrän mitä sä tarkotat kun sanot, että sun talossa seinät on paperia", sanoo ystävä kädet kaulallani. Naapurissa kiljutaan kakofoniassa. Pian saapuu tekstiviesti. Ystävä alkaa karjahdella, että ei voi olla totta, veli koettaa kusettaa. Tähyilemme kaduille, kyllä, juhliva ja huutava seurue. Pakko avata netti. Totta se on.
"Nyt helvetti jäätyy", kommentoi ystävä. "Maailmanloppu!"
Niin. Mutta olemme käyttäneet viimeiset kolme tuntia ennen maailmanloppua erinomaisesti, kuten en malta olla huomauttamatta, ja helvetin jäätyminenkään ei töki. Täällä on kiva luistella. Olkoonkin, että vihreät hiiret osaavat sirklata siinä missä minäkin.
"Kätevää, eikö vaan, nyt me muistamme ainakin, mitä teimme, kun Suomi voitti euroviisut!" hihkaisen innoissani.
Kuuntelin, kuinka ystävä sanoo paperin lailla ääntä eristävistä seinistä.
Tekstit
偵察
1 päivä sitten
2 kommenttia:
En katsonut kilpailuja kuin satunnaisesti toisella korvalla kuunnellen. Tulosvaiheessa istahdin ruudun ääreen, laitoimme kuulokkeet televisioon, ettei miehen uni häiriintyisi. Hard Rock Hallelujah- ei ole makuuni, mutta kun pisteitä alkoi tulla 8-12 maalta kun maalta, oli pakko katsoa spektaakkeli loppuun asti. Suomi Euroviisu-voittaja - niin yhdentekevää ja kuitenkin historiallista. Olin siis kotona. Poikkeuksellisesti siitä syystä, että mies toipuu isosta leikkauksesta. Muutoin olisin ollut järvenrantamökissä hämäläisessä, hitaassa hiljaisuudessa.
Hidas hiljaisuus kuulostaa täydelliseltä etenkin tähän aikaan vuodesta, kun kaikki puhkeaa puhkeamistaan ja tuskin tahtoisi hengittää, ettei vain yksikään terälehti tipahtaisi turhaan. Mutta iloinen aamuviima paiskoo vaahterankukkia asfalttiin. Niin, kenenhän makuun Lordi itse asiassa onkaan? Mutta joka tapauksessa tosi loistavaa, että suomalaiset pääsevät tuosta euroviisutraumastaan. Nyt voidaan keskittyä johonkin oleellisempaa kuin juonimaan, kuinka saisimme edes joskus edes sijoituttua...
Lähetä kommentti