Tämä on muistilappu: Herää aamulla silloin kun herätyttää, ruopii kissanvessat puhtaaksi samalla kun harjaa hampaitaan. Hurjan hygieenistä! Suukottelee koiria ja Kissaa, kiskoo vaatteet päälle, kengät jalkaan ja kävelee ihanassa tihkusateessa vartista tuntiin, riippuen siitä kuinka nälkä on. Syö aamiaiseksi omenamehussa liotettuja kauranleseitä tai maustamatonta soijajugurttia banaaninpaloin ja pellavarouhein. Juo teetä, kähveltää ehkä pari suklaapalaakin. Bloggaa sen hetken, kun kissan pitää piirtää käsin kaavio.
Lukee arvosteltavaa kirjaa tehden vihkoon merkintöjä. Kirjan loputtua lukee vielä merkinnät läpi useaan kertaan. Toteaa kellon olevan niin paljon, että koirat on ruokittava. Kirjoittaa käsin lopullisen arvostelun, koska Kissa tekee läppärillä töitä. Suunnittelee kirjoittavansa sen koneelle illalla. Vie koirat ulos runsaalle kävelylle. Laittaa ruokaa, syö sitä Kissan kanssa kuunnellen Kissan työongelmia. Esittää asiantuntemattomia huomioita tutkimusalueesta, joka ei kuulu omaan pätevyysalueeseen. Kieltää Kissaa ostamasta synttärilahjoja.
Vie astiat tiskikoneeseen, harjaa kissat kumisualla ja pehmeällä harjalla lauleskellen eX-Girlin tahtiin. Kuuntelee Kissan nurinaa siitä, että eX-Girl ei ole tarpeeksi ylevää teoreettisten pohdintojen taustaksi. Tarjoutuu vaihtamaan musiikkia, muttei tee sitä kuitenkaan.
Soittelee lankapuhelimesta toisten kännyköihin. Lähtee kaupunkiin, siivoamaan Dodon toimistoa. Nostelee pahvilaatikoita kaappien päälle, hinkkaa WC-pönttöä, lavuaaria, kaakeleita, keittiönkaapiston ovia, lattiaan liiskautuneita purukumeja, kasvattaa roskakasaa ulko-oven vieressä. Vie roskat sisäpihalle tihkusade paidan kastaen ja jäätäen, miettien orvokkeja Pablo Nerudan Kysymysten kirjassa; arvioi, kuinka moni ymmärtää välittömästi, miksi orvokit yhdistyvät kyyneliin ja suruun. Hinkkaa lisää pintoja, imuroi imurilla, jonka putkesta puuttuu osa, selkä kyttyrällään. Myöntää, että käy, että kolmikymmenvuotispäivänä viedään kierrätyskeskukseen kasa lautaa, kirjahyllyn hyllylevyjä ja lasiovia. Ei se ole erityinen päivä ihmiselle, jolle kello ja kalenteri ovat enimmäkseen yhdentekeviä ja sitä paitsi hukassa.
Kävelee takaisin kotia kohti kaupan kautta, huhuilee hyvästejä ja sunnuntaita siivoojatoverille, velloo edelleen moraalisessa ongelmassa, kuinka arvostella kirja, josta ei pidä, lytätenkö vai ironisesti, kun ei keksi siitä mitään positiivista sanottavaa. Häpeää jo etukäteen sitä, että paljastaa julkisesti, ettei pidä kirjasta. Se on vain ymmärryksen puutetta, paneutumisen puutetta, ymmärtämättömyyttä juonikeskeistä maailmankuvaa kohtaan.
Pohtii niin kovasti, että kävelee päin liikennemerkkiä. Päästä kuuluu kumea gonggg. Vai merkistä? Vilkaisee yllättyneesti, mistä merkistä on kyse, mutta merkki on huputettu mustalla jätesäkillä, ilmeisesti katutyön takia. Hymyilee merkille kiitollisena siitä, että on palautettu keskelle virkistävää, ylellisesti kasvoille pirskoavaa joulukuuntihkusadetta. Tuntee, kuinka maailma on täynnä suloisia ääniä ja kauniita sanoja, ihmisiä suurien lasi-ikkunoiden takana. Vilkuttaa ikkunan läpi toimittajatutulle, kiirehtii kohti kotia.
Vie koirat kävelylle läpi pimeän kuusikon. Nauttii siitä, ettei havujen tuoksua peitä vielä lumen neutraali ulon haju. Soittaa vanhemmille ja siskolle täynnä lämmintä hyvää tuulta. Huomaa nauravansa puhelimessa aivan kuin joku toinen ihminen. Huomaa tunnistavansa nimeltä paikat, jonne sisko on vielä menossa illan kuluessa. Kuuntelee CD:ltä Fauren Nocturneja. Harjaa hampaat, suukottaa harmaata kollia kasvoille, katselee ikkunasta, kuinka katukuilun yllä vaijereissa killuvat natriumlamput heijaavat tuulessa.
Tunnustelee arkaa kohtaa otsassaan. Maailma on hyvä. Ei jaksa enää nakuttaa mekaanisesti arvostelua koneelle. Miettii, kuinka oikeassa ovatkaan Divine Comedyn sanat, jotka päättävät "Tonight We Fly" -kappaleen:
And when we die
Oh, will we be
That disappointed
Or sad
If heaven doesn’t exist
What will we have missed
This life is the best we’ve ever had
Käy nukkumaan miettimättä, kuinka myöhään miehellä menee tämäniltaisissa pikkujouluissa. Lukee sängyssä vielä hetken T.S. Eliotia ja tuhisee Grishkinille, josta sanotaan And even Abstract Entities / circumambulate her charm. Päättää, ettei enää koskaan murehdi grishkinmäisyyden puutetta.
Miettii, miksi ihmiset tekevät syntymäpäivistä niin suuren numeron. Tärkeämpiä ovat päivät, jolloin kaikki on niin liikkumatonta ja hillittyä, että ehtii huomata, kuinka jokin ajatus aukeaa julkean hitaasti ja ainutkertaisesti. Kuin Ipomoea alban nuppu, kuin Mirabilis jalapan nuppu, kuin Brugmansia suaveolensin nuppu. Päivät, jolloin ajatuksen sijasta aukeaa nuppu. Ajattelee nuppua kameliassa. Valkeaa, pullistuvaa nuppua.
Nuppua ja ajatusta, jotka aukeavat kuin kissan silmä sen kehrätessä ja lypsäessä kynsillään vatsanpeitettä, vain hetkeksi, häivähtääkseen tuikitietoista kellanvihreää katsetta, painuakseen taas kiinni tassujen nytkähdellessä nautinnosta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti