perjantai 10. kesäkuuta 2005

Epänormaali ja itsekäs tyttö

Valmistujaisjuhlien valmistelut karkaavat löperökäsistäni. Kissan äiti ja oma äitini juoksevat ylitseni piikkikoroin mennen tullen. Olen niin tohjona, että jopa Kissan siskon kysyessä, tekeekö hän kuitenkin mansikkakakun maidottomaksi, vastaan, ettei sillä varmasti ole mitään väliä. Kuvittelen näin voittavani pisteitä johonkin muuhun osa-alueeseen, mutta ei se niin mene.

Äidit ovat varautuneet taisteluun ja voittavat sen. "Sinä et voi olla noin itsekäs, että vaadit kaikkia vieraita syömään samanlaista ruokaa kuin itse syöt", sanoo äiti. Itsekäs? Ja minä kun olen kuvitellut, että koetan nimenomaan olla olematta itsekäs todetessani, että tulen varsin mainiosti toimeen ekologisemmalla ja kärsimystä välttelevällä vegaaniruoalla. Äiti ei usko, että ihmiset voisivat tykätä vegaaniruoasta. Hän ei ole ollut läsnä tilaisuuksissa, joihin olen suunnitellut vegaanisen ja gluteenittoman ruokavalion, ja joissa ihmiset ovat jälkeenpäin sanoneet kiitos, emme tienneet, että kasvisruoka on näin hyvää, voisinko saada reseptin. Eikä usko, sen kerran kun alennun kertomaan. "Ai sinun mössöistäsi? Mitä ihmisiä ne oikein ovat?" hän ihmettelee avoimesti. Tekee mieli kirkua. "Kuinkas moni vieraista nyt on tiukan linjan vegaani edes, kyllä varmasti suurin osa on normaaleja", komppaa Kissan äiti, nyt, pöydän ääressä.

"Katsos jotkut ihmiset pitävät juustoista ja kalasta", jatkaa äiti. Tahdon työntää pään vesiämpäriin ja pitää sitä siellä, kunnes se on pakko nostaa ylös ja kiskaista henkeä sisään taas varmana siitä, että haluaa elää. Vittu, mikä paska maailma! Haluaisin sanoa, että entäs ne, joiden herkkua ja ruokavalion kulmakivi ovat kaltatut pikkuvauvat, pitääkö meidän kattaa heillekin oma vatinsa tätä herkkua, mutta viisasta kyllä jätän kysymyksen kysymättä.

Keskustelu on käyty niin tuhansia kertoja, etten jaksa enää. Ne eivät ymmärrä, että savukalarullat ovat ruumisrullia, että sokerikakulla tuetaan tehokanaloita, hyytelökakulla sikateollisuutta. Pointsi ei ole se, etten kestäisi katsella ruokaa tai vieraideni suunnatonta typeryyttä heidän lappaessaan kärsimystä naamaansa hymyillen - ei kai kukaan niin fanaattinen ole, olenhan itsekin ollut monta vuotta sekasyöjä - vaan se, että on kyse kuitenkin meidän juhlistamme. Meidän periaatteenamme on ollut jo aika pitkään koettaa minimoida valintojemme aiheuttama kärsimys. Jos nämä ovat kerran meidän juhlamme, ja olemme niiden syy ja siten niistä jollain tavalla vastuussa, eikö meillä ole oikeutta tämän yhden illan ajan sanoa tarpeettomalle kärsimykselle ei kiitos?

Kun kävelen hämärän metsän läpi, tajuan, etteivät ne ole enää meidän juhlat. Kun vanhemmat tarjoavat auliisti juhlapaikan ja osallistumista kustannuksiin, tätä se aina tarkoittaa. He alkavat tehdä niistä omia juhliaan. Ei, tämä saa luvan olla viimeinen kerta, kun ne päästetään sotkeentumaan mihinkään valmisteluihin.



Tietysti asia on monimutkaisempi kuin miltä pinnalta käsin näyttää. Äitien ärtymys siitä, ettemme syö karjalanpaistia ja savukalaa on käsinkosketeltava muulloinkin, kun puhutaan ruoasta tai tehdään sitä jotain juhlaa varten. Nyt se sitten vain purkautuu, tuo hirvittävä epävarmuus siitä, osaavatko he tehdä kasvisruokaa laisinkaan. En ole siltikään sitä mieltä, että on reilua syyttää toista sen vuoksi epänormaaliksi ja itsekkääksi. Itse en onneksi salli tempautumista tuohon diskurssiin, kohauttelenpa vain olkapäitäni ja tunnen itseni täysin masentuneeksi. Minusta olen itsekäs, koska en viitsi lytätä heitä seinää vasten. Argumentit olisi, ne on tunnettu peruspiirteissään jo antiikista lähtien, tosin meidän päivinämme korostuu perusteluiden tukena sielunvaellusta enemmän eläinten tieteellisestikin todistettu kärsimys. (Niille, jotka kuvittelevat kasvissyönnin uudeksi jutuksi, voi voi: ettekö ole kuulleet pythagoralaisista?) Vaikeuksien kierteleminen on harvoin muuta kuin itsekkyyttä. Toisaalta äiteihin on koeteltu ihan hyviä argumentteja, mutta he eivät suostu kuuntelemaan.

Heistä vieraanvaraisuus on asiana suurempi kuin se, tapetaanko joku sen vuoksi.

Vaikka hävettää ihan sikana, että olen tällainen lapatossu, jonka valmistujaispöydässä on tuotteita, joita en haluaisi todellakaan tukea, ei tilanne toki ole uusi. Muistelen Deweyn perheestä kerrottua anekdoottia, jossa jälleen kerran todellisuuden musertavuus ja jonkun ideaalit törmäsivät yhteen: Euroopasta tulleet vieraat jättivät perhe D:n luokse tullessaan kenkänsä makuuhuoneen oven ukopuolelle kiillotettaviksi. Deweyilla ei ollut palvelijaa, sillä heistä se ei ollut riittävän demokraattinen instituutio. Kaikilla muilla oli tietysti siihen aikaan sisäköt ja keittäjät, mutta näillä siis ei. Kun vieraita oli paljon ja he käyttivät tuhlailevaisesti kenkiään liaten niitä useamman parin päivässä, kiillotettavaa kertyi paljon. Deweyt eivät kuitenkaan katsoneet asiakseen huomauttaa vierailleen, että nämä voisivat kyllä itsekin kiillottaa kenkänsä. Ehei, he istuivat yöllä keittiössä tuntikausia hangaten omien kenkiensä lisäksi vieraidensa kengät. Ja jos heillä olisi ollut blogi varaventtiilinä, he olisivat varmasti kirjoittaneet siihen asiasta.

Kaikkein ärsyttävintä asiassa on, että tiedän jo etukäteen, miten tämä kaikki sujuu. Se on nähty niin monesti. Kun ihmiset menevät pöytään ja kysyvät, mitä tässä ja tässä on, äiti ohjaa heidät kalarullien luokse ja sanoo, että ne muut ovat jotain höppänöitä minun tekemiäni mössöjä, niille vegaaneille, tiedättehän, tässä on kunnon ruokaa. Pyytelee anteeksi sitä, että niin moni ruoka on niin omituista. Hänen tyttärensä kun on vähän päästään sekaisin, auts auts, vaikka saikin lopulta yhdentoista vuoden panikoinnin ja sopeutumattomuuden jälkeen maisterinpaperit ulos. Ne, jotka suhtautuvat vegaaniruokaan jo käsitteellisistä syistä epäluuloisesti, eivät edes maista vegaanisia vaihtoehtoja. Samat ihmiset, jotka tiedän, sanoisivat täysin vegaanisen pitopöydän jälkeen: Mitä, eikö se ollutkaan tavallinen kakku? Voiko tuollaisiakin tehdä vegaanisesti? Oliko se muka soijaa eikä lihaa? Nyt ne eivät koskaan saa tietää. Tai siis, ainakaan näissä juhlissa.

Olen niin väsynyt, epänormaali ja itsekäs, ajatukseni pyörivät onnetonta kehäänsä. Maailmassa on vaikeaa tulla toimeen puhumattakaan hyvin elämisestä. Aina joku jaksaa ottaa loukkauksena sen, että haluaisi juhlia edes omat juhlansa omien tavoitteidensa mukaisesti. Minussa ei ole voimaa riuhtaista itseäni irti perheestä vaikka taas kerran haluaisin. Missä asiat muka olisivat sen paremmin? Ei, on vain nieltävä pettymys ja todettava anteeksipyydellen kaikille, että olen pahoillani siitä, että pöydässämme on ruumiita. Äiteihin iski teurasvimma. Ne ovat uhranneet yötä päivää, jottei sää kääntyisi sateiseksi.

Jumalille uhraamisen ymmärtäisin vielä jotenkin, mutta että vieraiden ennakkoluuloisuudelle vegaaniruokaa kohtaan? Minusta siinä ei ole mitään palvonnan aihetta, ajattelemattomuudessa. Päätäni kiristää vanne ajatellessani, että joudun sietämään äitejä ja näiden hössötystä vielä keskiviikkonakin. Minua ei ilahduta ollenkaan, että vegaanisia ruokia on sentään suurin osa tarjoamisista. Näen pelkät ruumisrullat ja tehotuotantoeläinkakut.

Alkaa tuntua siltä, että valmistun itsekin lähinnä teuraaksi. Vittu, tätä yhteiskuntaa, vittu, tätä kohteliaisuutta, tätä ennakkoluuloisuutta, tätä yhteistoiminnan ja sopeutumisen pakkoa. Keskiviikkoon asti aikaa sopeutua ajatukseen, että juhlamme eivät ole meidän juhlamme, vaan äitien teuras- ja tehotuotantojuhlat. Minusta se sopii huonosti äitiyden käsitteeseen, mutta ai niin, tämä on varmaan vain epänormaaliutta. Aarrghh.

30 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Nuo johdot ja pylväät on kuin tikkejä, joilla maisemassa oleva haava on kurottu yhteen. Tämä on kovin tuttu maisema. Tuota hiekkatietä on tullut juostua hurjan monta kerta, aiemmassa elämässäni.

Anonymous kirjoitti...

Jos (turha) kärsimys on pahasta, eikö meidän pitäisi aktiivieutanasian hengessä armahtaa myös sinut? Osoitteesi on tiedossa, viikatemies tulee illansuussa...

BTW, vegaanit eivät saa ravinnostaan riittävästi proteiinia (?), niinpä heistä tulee usein älyllisesti velttoja ja heikkoja. Olet itse tästä hyvä todiste, neurastenian ontuvasti kävelevä esimerkkitapaus.

-Paholaisen asianajaja

Veloena kirjoitti...

Tervetuloa.

Anonymous kirjoitti...

Mua inhottaa sun tapas vältellä suihkua ja yleensäkin peseytymistä. Taidat oikein piruuttasi hehkutella sillä silloin tällöin blogissasi muka ihan "ohimennen".

Jani kirjoitti...

Mikähän saa nämä kaiken maailman anonyymipellet kuvittelemaan, että meitä kiinnostaa vittu pätkänkään vertaa, mikä meissä heitä kulloinkin sattuu inhottamaan? Tuollaiset selkärangattomat kommentit paljastavat sen, monin verroin kenenkään henkilökohtaista hygieniaa iljettävämmän limaklöntin, joka heillä toimittaa sielun virkaa.

Joo, nielin syötin. Kukaan ei jää kaipaamaan, jos Veloena poistat näin epäasialliset kommentit (tämä mukaanluettuna).

Veloena kirjoitti...

Noh noh, miksi minä rupeaisin sensuuriviranomaiseksi?

Saa inhotakin, vaikken kyllä ymmärrä, miksi joku kävisi lukemassa tekstiä, jota vain vihailee. Ilmeisesti semmoisiakin on. Omaapa aikaansa haaskaavat.

Paholaisen asianajajan kommentille kyllä hihitin jonkun aikaa. "Neurastenia", tuo sadan vuoden takainen muotitauti, on poistunut (ainakin vähän tieteellisemmästä) psykologiasta jo aikaa sitten. Fysikaalista perustetta / sille ominaista hermoston tilaa kun ei ole löytynyt. Se on ilmeisesti samaa perää kuin nykyinen "määrittämätön työkyvyttömyys".

Ontuminen taas johtuu rasitusmurtumasta, jonka olen saanut liikuttuani liikaa. Heikko liikaa liikkuja? Hmm. Älyllinen velttous lienee kyllä jo vanhempaa perua, mutta eipä juristimmekaan siitä näytä kovin vapaalta, kuten ei kukaan meistä eliöistä.

Jos ei tiedä, mitkä puutokset vegaaneita *saattavat* vaivata (vihje: kyse EI ole proteiinista...) suosittelen tutustumista alan kirjallisuuteen enkä spekulointia.

Hämmästyttävää päättelyä, kaiken kaikkiaan, tällä paholaisen asianajajalla. Itse palkkaisin kyllä jonkun vähän terävämmän tyypin, jos olisin helvetin herrana.

Silti jaksan toki ilahtua siitäkin, että joku airhead on niin tuohduksissaan elämästäni, että suunnittelee alkavansa kohtalon kouraksi. Enpä tiennyt olevani näinkin merkittävä tekijä... etenkin nuristuani, että annan äitieni marssia ylitseni. :P

Janin kanssa olen tosin sitä mieltä, että inhokommentit ovat jollakin tapaa aika kiinnostavia. "Tunne vastustajasi" on aina arvokas ohje - ja kas, välillä tieto tuodaan meille tarjottimella! On kyllä aika hassua, että jollekin toisten ihmisten peseytymistahti aiheuttaa näppylöitä; toivottavasti he eivät koskaan tule ajatelleeksi omia esi-isiään, viidenkymmenen vuodenkaan takaa. Tai ihmisiä monessa muussa maassa tällä hetkellä. Tai itseään, sitten kun joskus tulevaisuudessa vettä aletaan säännöstellä, mikä ei käsittääkseni ole ollenkaan epätodennäköinen skenaario...

Good Christ, mikä keskustelu. Dears, ei ole pakko lukea, jos ällöttää. Sori, jos ootte jo koukussa. Menkää hoitoon.

Jani kirjoitti...

Jotenkin perverssi suhde minullakin tuollaisiin kommentteihin on. Niihin on helppo kaataa vihansa (siihenhän noiden kirjoittajat tietysti pyrkivätkin), ja siksi niitä suorastaan himoitsee omilla torahampaillaan pureksittaviksi. Enkä epäillytkään sinun turvautuvan sensuuriin, koska itsetuntosi tuntuu olevan sikäli kohdallaan, että tarvitaan enemmän kuin vain muutama hapannaamakommentti siihen vaikuttamiseksi. Halusin silti muistuttaa siitä mahdollisuudesta, koska sillä tavalla voi toisaalta pitää bloginsa puhtaana, jos virtuaalista saniteettia kaipaa ;)

mie kirjoitti...

Yritä vaan pitää pääsi vielä siinä että juhlat ovat teidän ei äitien tai anoppien. Jos vielä "yön yli nukuttuakin" on sellainen olo että et halua "normaaleja" ruokia tarjota. Itse olen sekasyöjälusmuilija ja muutenkin varmasti todella epäeettinen lurjake, mutta ihailen todella paljon kaltaisiasi ihmisiä jotka yrittävät muuttaa maailmaa vähän kerrassaan. Jos vieraille ei teidän tarjoamanne herkut kelpaa, niin sitten he varmaan voivat olla syömättä.

Tsemppiä juhlien ja sukulaisten kanssa, perhettään ei kai voi valita...

velikulta kirjoitti...

Mahtaako vieraita tulla enemmän kissan puolelta?
Kas kun ystäväsi ovat outoja jos he
jättävät maistamatta vain siksi ettei
safka ole koskaan röhkinyt tai ammunut.
Se on minusta loukkaus emäntää kohtaan ja
edestakaisin viuhtovista piikkikoroista
huolimatta emäntä on kutsun lähettäjä
eli jalkansa murtanut haisuli itse.. :P

Itse olisin kyllä enemmänkin kiitollinen
jos joku näkee vaivaa tarjotakseen
jotain itselleni uutta ja tuntematonta.

Hyvin kaikki lutviutuu, usko vaan.
Omalle äidilleen antaa sentään
paljon anteeksi kun muistaa ne yhdeksän
kuukautta jotka vain kölli hänen vatsassaan.

Matti kirjoitti...

Mielestäni vanhempiensa kanssa ei kannata riidellä, ja juhlat voi hyvin jättää heidän valtaansa. Se vaan on niin. Muuten menee mielenrauha.

Säde kirjoitti...

Pidän sinusta Veloena. Aurinkoa!

Shirley kirjoitti...

Pidä puolesi. Ei kenenkään tarvitse omassa kodissaan elää muiden säännöillä. Mun kotona ei syödä eläimiä, ja mä annan puolestani ihmisten elää omalla tavallaan. Toisaalta perhe on aina perhe ja vanhempien kanssa kai aina kannattaa joustaa ja sopia. Hankalaa! Mutta yritä nyt edes nauttia niistä juhlista, jookos.

Onpas ihmisissä muuten paljon vihaa. Veloena, sä olet mun työaamujen auringonpaiste!

Timo kirjoitti...

Itse sekasyöjänä (jonka ideaalimaailmassa ihmiset elävät vedenelävillä täydennetyllä kasvisruoalla) ihailen kasvissyöjien aitoa ja omakohtaista kiinnostusta ruokaan ja sen valmistamiseen. On aina hienoa nähdä, että joillekuille meistä leivän tuominen pöytään on paljon muutakin kuin sellaista "kansalaistaitoa", jolla osoitetaan tunnollisuutta ja kunnollisuutta, ylläpidetään työkuntoa ja edesautetaan pääsemistä hyviin naimisiin.

Mielestäni äitien täytyisi voida kunnioittaa kestitysintoasi ja -rohkeuttasi siitä huolimatta ja nimenomaan sen vuoksi, etteivät he itse usko vegaaniseen juhlapöytään! Sinuna koettaisin herättää heissä ylpeyttä gastronomisesta kunnianhimostasi ja näkemyksestäsi.

palava mieli kirjoitti...

Minä ymmärrän toisaalta äitien vaatimukset, toisaalta sinun näkökulmasi. Sitä en ymmärrä, että mikä perkele siinä on, etteivät äidit voi joskus nöyrtyä ja tehdä niin kuin aikuinen lapsi haluaa. Lapsi valmistuu, lapsi on vegaani, lapsi haluaa tarjota _omissa_ valmistujaisjuhlissaan vegaaniruokaa. Missä ongelma? Olen aivan varma, että suurin osa vieraista maistelisi kasvisruokia kiinnostuneina ja avoimina. Niin kuin kuvailit aikaisempia kokemuksia.

Tämä on tuohduttava aihe mulle, koska olen kasvanut hyvin dominoivan ja satuttavan äidin varjossa. Puolensa pitäminen on niin hirveän vaikeaa, sanovat muut mitä tahansa. Olen sen oppinut kunnolla vasta nyt aikuisiällä.

En kyllä ihan täysin ymmärrä ja allekirjoita omaa ruoka-ainevuodatustasi ja kuvauksiasi sekaruuasta. Itse vaadit muilta suvaitsevaisuutta vegaaneja kohtaan ja samalla luonnehdit niitä muita ruumiinsyöjiksi ja kärsimyksestä nauttijoiksi...? Etpä sinä silti loukkaamaan pystynyt :) Luen niin mielelläni kirjoituksiasi, olet ainakin aito.

Kaura kirjoitti...

Sympatiaa minultakin. Äidit ja ruoka on usein hyvin vaikea yhtälö, kai jotain melkein atavistista liittyy jälkeläisen ruokkimiseen. Itselleni paljastui vasta äskettäin oman äitini ahdistus ruokavalioni johdosta. Itse olen kyllä hyvin tarmokkaasti käynyt läpi omien lasteni syömiseen liittyviä tunnekysymyksiä ja toivon olevani melko selvillä vesillä. Mutta jokin iso irrationaalinen möykky tuossa monella on.

Mua ihan täältä ulkopuolelta risoo aika lujaa, ettei arvoisa äitipuolue anna teidän järjestää juhlianne niin kuin haluatte. Kyllä kuka tahansa sekasyöjä pärjää yhdet kekkerit ilman eläinperäisiä ruoka-aineita eikä tee kipeääkään. Päin vastoin, rohkenen väittää.

palava mieli kirjoitti...

Sitä paitsi usein hyvin ja rakkaudella tehty kasvisruoka voittaa mennen tullen lihaisan taito(kin)ruoan. Ihan "pelkästään" jo makunsakin puolesta. Kuinka moni edes tajuaa, miten huumaavalta hellästi kypsytetyt vihannekset, yrtit ja juurekset maistuvat?

va kirjoitti...

Kiva oli lukea noita kommentteja ruuasta, enpä olisi arvannut että aihe herättää näin paljon tunteita.

Olen kyllä itsekin huomannut sen, että muut ihmiset tuntuvat kovin helposti tietävän miten minun tulee missäkin tilanteessa menetellä. Tulee olla tarkkana ja vielä on opeteltavaa. Ehkä se on sitä elämän taitoa, että tietää milloin kannattaa tehdä kompromissi ja milloin ei.

Mitä sitten tulee näihin anonyymeihin sankareihin, niin kivempi kyllä olisi, ettei tarvitsisi näitä haukkuja lukea. Kai tähän alkaa jo tottua, mutta ensi alkuun pidin tosi pahana.

Ja vielä juhlista. Teidän juhlat ne on :) (siis sinun ja Kissan) Tietty välillä on aina tekijöitä joihin ei voi vaikuttaa, painovoima yms.

palava mieli kirjoitti...

Ruoka on ihanaa... Puhun siitä mielelläni, syön sitä mielelläni (mutta valikoidusti) jne.

vaskitsa kirjoitti...

Tästähän nyt meteli nousi ;) Itse olin vuosia suht tarkka vegetaristi. Miksi en ole enää? Sietää katsoa vain peiliin. Hatun nosto Veloenalle kuitenkin. Minulla oli ennen anoppikin kasvissyöja ja uhmallamme tämän seitenkymppisen reumaatikon kanssa tehtiin kasvisruokavaliojuhlia perkelettäkösmuillekuuluuasenteella. Ei oo sitä anoppia enää, nukkui pois, samoin poikansa.
Viisas antaa periksi, anna äitien sohlata Veloena.Tää ottaa nyt pari lasia viiniä. Onnea juhliin! On juu alakerrassa ukko valinnu kätyrinsä kummasti! No enpä mie uskokaan yläkerran enkä alakerran ukkoihin...

va kirjoitti...

Vaan tulipa mieleen sellainen teoreettinen näkökanta, että jos juhlissa on lihaa tarjolla, niin tilannetta voisi kompensoida vähentämällä lihankulutusta muualla.

Esimerkiksi voisi lanseerata lihattoman lauantain, ja houkutella siihen porukkaa mukaan. Jos kohtuullinenkin määrä ihmisiä innostuisi, niin joidenkin kuukausien jälkeen juhlien lihankulutus saataisiin kompensoitua.

Anonymous kirjoitti...

Harkitsen tässä paheellisen sekaruokavalion muuttamista kasvispitoisempaan. Epäilyttää tosin tuleeko kasvisruoasta kylläiseksi.

-sb

Kati Parppei kirjoitti...

Tuskinpa tosiaan kukaan vieraista vegaaniruokaan tikahtuisi. Minusta ajatus on täysin luonnollinen ottaen huomioon elämäntapanne, ja toivon, että saisit pidettyä pääsi. (Kuinkahan usein vegaanit joutuvat istumaan juhlissa ilman mitään lautaselle pantavaa?)

Kun olin itse kymmenkunta vuotta absolutisti, en tarjoillut alkoholia vieraillekaan, eikä kukaan sitä ihmetellyt. Jos itse toi, sai toki juoda ilman mitään vinoon katsomisia :).

Mutta Palavan mielen tapaan minäkin näen aina hieman punaista, kun sekaravinnon syöjistä puhutaan kärsimyksestä nauttijoina, sadisteina tai muuta vastaavaa. En pysty itseäni sellaisena pitämään, vaikka eläimiä harvakseltaan syönkin (nykyisin tuo ihmeellinen soijarouhe korvaa tosin lihan melkein kokonaan). Tiedän, että elämäntapani ei ole kokonaisuudessaan eettisin mahdollinen (mikähän loppuviimeksi olisi?), mutta yritän tehdä joka asiassa edes sen hieman eettisemmän valinnan ja antaa vastaavasti muiden tehdä omat valintansa.

Kuten olen joskus aiemmin kirjoittanut, minusta kovilla kärjistämisillä tehdään helposti hallaa hienolle asialle ja saadaan fanaattisen maine - joka taas ei palvele mitään asiaa. Myönteisellä propagandalla saa varmasti enemmän aikaan (kuten tarjoamalla juhlissaan herkullista vegaanisafkaa ;).

No, en nyt tarkoita, että sinä olisit alvariinsa lihansyöjiä haukkunut, mutta noin yleensä.

Veloena kirjoitti...

No niin, enkä edelleenkään pidä sekasyöjiä "kärsimyksestä nauttijoina". Itseäni rassaa lähinnä se, että äitien mielestä tämä juttu on nyt aivan sama kuin se, jossa haluaisin tarjota pelkästään ryynimakkaraa, kun se sattuu olemaan lempparini. Sama taistelu on käyty silloinkin, kun vielä olin sekasyöjä, mutta silloin asiaan ei tietenkään liittynyt ahdistusta samalla tavalla, koska en ajatellut ruokaa sen seurausta vaan ainoastaan sen imagon kannalta.

Mikä tuntuu kyllä nykyään jotenkin aika ontolta tavalta ajatella ruokaa...

Äidit saavat höpäjätä ruokineen, ei niitä mikään kuitenkaan estä. Tämä on sitä kokemusviisautta, puuh. Luultavasti vaikka kirkuisi ja kiipeäisi puuhun, ne ostaisivat silti pöytään iänikuiset savusiikansa.

Kuten tavallista, olen koko päivän ollut aivan solmussa ja mun on ollut pakko käydä tapaamassa kumpikin äiti erikseen, kun on jäänyt niin paha mieli koko sotkusta. Olen hirveän huono kestämään erimielisyyksiä (etenkin kun usein arkitasolla kuten nytkin en kykene kunnolla ilmaisemaan tuskastumistani toiselle osapuolelle).

Äidit, ääh. Pahinta on, ettei niistä voi olla pitämättä vaikka ne onkin semmoisia touhottajia ja jyrääjiä.

Timo kirjoitti...

Tilanne on kyllä aika hankala, jos nämä äidit todellakin pitävät juhlien järjestämisestä ja edustamisesta. Vaatimattoman muorin pojassa tilanne herättää tiettyä uteliaisuutta.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Veloena: "Kun kävelen hämärän metsän läpi, tajuan, etteivät ne ole enää meidän juhlat."

Terävä havainto. Suurin osa ihmisistä ei ikinä tajua tuollaista.

Evi Sönder kirjoitti...

Äidit haluavat omia tyttärensä juhlat. Jos tytär "vänkää vastaan" hän on itsekäs. Niin tuttua! Mikään minun juhlistani, joissa äiti on saanut hösätä, ei ole ollut minun näköiseni enkä ole niistä juhlista nauttinut pätkän vertaa. No, enpähän ainakaan ole ollut itsekäs, vaikka ilmeisesti jo oman mielipiteen lausuminen on ollut äidin mielestä itsekästä. Ja äiti itsehän ei näissä juhlahommeleissa ole ollenkaan itsekäs, eikö?

Ruokakysymykseen: eikö luomu-kananmunien ostaminen ole kuitenkin ihan käypä vaihtoehto, luomukanoillahan on vielä mukavemmat olot kuin ns. vapailla kanoilla? Että jos sellaisista se kaakku...

Ja sitten: se, että olen sekaruuansyöjä, tarkoittaa sitä, että pääosa minunkin ravinnostani on kasvikunnan tuotteita ja voin mainiosti syödä vegaanipöydästä (ja sen teenkin vegaanituttavien bileissä ja nam nam on)

Veloena kirjoitti...

Joo, hätätapauksessa syön kyllä luomumuniakin etenkin jonkun muun ostamina... jätin ne ostoslistaltani pois siinä vaiheessa, kun luin Animalian lehdestä kolmen kanalan asukkien elämän kuvaukset. Vaikka luomukanan elämä on toki paljon parempi kuin vapaan tai etenkään häkkikanan, sekin menee teuraaksi heti, kun munintatahti vähän hiipuu :( eivätkä nekään elä niin väljästi kuin olin kuvitellut. Ei oikein enää tee mieli ostaa niitä. Muistaakseni juttu on jossain Animalian viime syksyn lehdistä, asiallinen juttu, suosittelen!

tommi kirjoitti...

Kyllähän vegaanius on uskontoa siinä kuin homeopatia tai islamkin. Kasvissyöjien selitykset eläinten "kärsimyksistä" ja kasvisruokavalion terveellisyydestä tai harmittomuudesta muistuttavat erehdyttävästi kreationistien saivarteluja.

Ei sikäli, ei ruokavalioissa ole mitään vikaa kunhan ei tehdä omien uskomusten perusteella toisten elämää hankalammaksi.

Mama1955 kirjoitti...

Hyvänen aika! Pidä tyttö just semmoset juhlat kun haluat ja tarjoile juuri sitä mitä haluat. Jos vieraat ovat niin huonosti kasvatettuja etteivät suostu maistamaan, omapa on asiansa. Äidit hankkikoon oman elämänsä ja pitäköön suunsa supussa.Mitä se äideille kuuluu mitä tytär tarjoaa, jos itse ne valmistaa? Itselläni on 2 vegaaniaikuislasta ja 2 sekasyöjäaikuislasta eikä ikinä ole ongelmaa juhlatarjottavista. Tottakai emäntä/isäntä itse päättää tarjoilunsa koostumuksen. Ja valmistaa ne myös. Äidit ovvat saaneet tehdä omat juhlansa, nyt on sinun vuorosi.

Anonymous kirjoitti...

"Ne, jotka suhtautuvat vegaaniruokaan jo käsitteellisistä syistä epäluuloisesti, eivät edes maista vegaanisia vaihtoehtoja. Samat ihmiset, jotka tiedän, sanoisivat täysin vegaanisen pitopöydän jälkeen: Mitä, eikö se ollutkaan tavallinen kakku? Voiko tuollaisiakin tehdä vegaanisesti? Oliko se muka soijaa eikä lihaa? Nyt ne eivät koskaan saa tietää. Tai siis, ainakaan näissä juhlissa."

Ne, jotka ovat täysin oikeassa, että ihminen on geneettisesti aina suurimmaksi osaksi turvautunut lihaa ja eläimen sisäelinten syöntiin(vähentään tarvetta syödä edes vihanneksia, jos syö sisäelimiä).

Ne, jotka tietävät, että B12:n, raudan, kreatiinin puutos on haitallista.

Ne, jotka tietävät, että vegaani tuhoaa itseään omalla ajatusmaailmallaan.

Ne, jotka elävät lähempänä kuin luonnollinen metsästäjä-keräilijä ja tunnistavat geenien olevan samoja edelleen kuin metsästäjä-keräilijä aikakausilla.

Ja ne, jotka tietävät, että masennus/skitsofrenia on rasvahappohäiriöitä, joita on ollut nykyihmisen alusta saakka.

Kuoriaiset, jotka söivät levää, sisälsivät omega-3 tuhdisti ja nykypäivänä omega-3 saadaan liian vähän.

Sitä enemmän trans-rasvoja, keinotekoisia eineksiä(myös vegaaneille), ja muuta luonnottomuuksia.

Luonnollinen tapa on ainoa oikea tapa.

Se, että on olemassa tuhat väärää tapaa ja miljoonat ihmiset tekevät niin ei ole mikään todiste asian toimivuudesta.