Istun parvekkeella, luen vuoronperään Martialiksen Epigrammeja ja Constance Classen et alin kirjaa Aroma. The Cultural History of Smell. Meneillään on antiikin tuoksuista kertova luku. Olen kovin onnellinen kirjojen kanssa. Niiden tuoksukäsitys tuntuu tutulta. Meilläkin palaa usein suitsuke, tosin yleensä parvekkeella. Ja ruoan on oltava tuoksuvaa. Välillä siihen heitetään jasmiini-, välillä appelsiininkukka-, välillä ruusuvettä. Sitruunankuorta, limetinkuorta, kanelia, kardemummaa, kaakaojauhetta, vanijaa, neilikkaa... vaikka teolliset hajut ovat kauheita voimakkuudessaan ja alkavat särkeä päätä, mausteiden hajut ovat ihania.
(Joskus kiukuttaa hetkellisesti se, etten ikinä alkanut opiskella latinaa ja roomalaista kirjallisuutta, johon pääsin niinikään sisään. Kävin pelkän latinan alkeiskurssin ja totesin taas kerran, että kielten opiskelu on tylsää ja hankalaa. Roomalaisista kyllä pitäisin, kovastikin. Ai, mikseivät ne voi kirjoittaa suomeksi tai edes englanniksi. Ruotsi tai saksakin menisi. Mutta että latinaksi. Ainoa fraasi, jonka olen latinaa oppinut niin hyvin, että muistan sen ehkä vielä kymmenenkin vuoden päästä, on "Heus. Ego sum Lar, deus familiaris." - hei, olen Lar, kotijumala. No, onneksi latinalla ei ole sen kummempaa smalltalk-käyttöä. Ja tuossakin lienee virheitä. Saman kesän - 10 vuotta sitten - ranskankurssista tarttui päähäni ainoastaan lause "Je ne mange que des crevettes" eli syön vain katkarapuja. Sitä ei passaa sanoa edes small talkissa koska enhän edes syö katkarapuja. Voi tätä meikäläisen kielipäätä. Kumpikin lause on muuten sellainen, jonka olen itse kirjoittanut oppikirjan tai -monisteen hahmolle tekemääni puhekuplaan; toisen lar-kotijumalalle, toisen kissanpennulle. Pitäisi näemmä töhertää oppimateriaalit puhki armottomammin ja lyödä läskiksi: ilmeisesti se on ainut riittävän interaktiivinen keino opiskelun lisäksi myös oppimiseen.)
Kuljen nenäni perässä ja haistelen ihoani kaikkialta minne yletyn. Kesässä on ehdottomasta parasta tuoksujen voimakkuus. Joskus sekin kyllä lyö yli, kuten Riian kauppahalleissa silloin kun siellä ei vielä ollut kylmälaitteita. Maitotuotehallin läpi käveleminen oli melkoinen koitos.
Joka kerta, kun kirjoitan ehdottomasta parhaasta, muistakaahan epäillä. Joo joo, muistatte kyllä.
Lopuksi hauska meemi, jonka bongasin sekä Tristanilta että Surullisista Eläimistä (sori, mut mä luen sen noin aina; olkoon tämä osoitus siitä, miten luotettavia kirjallisuustulkintani ylipäänsäkin ovat). Tässä meemissä hauskinta on sen pituus.
13 asiaa joista pidän:
1. Body Shopin kaakaovartalovoi
2. kainalossa kulkeminen
3. nuttura
4. chilieuforia
5. urheilusandaalit ja muut hyväkävelyiset kengät
6. kikattaminen
7. robotti-imuri
8. steppaaminen (etenkin vanhaan jazziin)
9. kaneli
10. kutittaminen
11. viisaat eliöt
12. unet joissa syödään lehmäkarkkeja
13. seksi (hah, mikäpä muukaan)
12 elokuvaa:
1. Ikuisuus ja päivä
2. Tohtori Antonionin kiusaukset (episodi kokoomaelokuvassa Boccaccio 70)
3. Hawaii, Oslo
4. Enoni on toista maata
5. Idiootit
6. Dogtown and Z-boys
7. La Dolce Vita
8. Suuri pamaus
9. Buffalo 66
10. Giuliettan viettelykset
11. Ken Park
12. Trafic
11 idolia/esikuvaa:
1. isoäiti Inkerinmaalta (eikä ihan vähäisessä seurueessa...)
2. Thoreau
3. Gary Snyder
4. G.H. Mead
5. Gerald Durrell
6. Buddha
7. Gerald Durrellin Korfu-kirjoissa esiintyvä tohtori Theodore Stephanides
8. J.K. Ihalainen
9. Wislawa Szymborska
10. Sapfo
11. Jacques Tatin roolihahmo Monsieur Hulot
10 fyysistä asiaa itsestäni:
1. kehoni on nukutettu kerran elämässäni
2. maksalaatikon pakkosyöttäminen on varmin keino saada oksentamaan
3. en osaa heittää kärrynpyörää
4. hampaat ovat niin pienet, että hammaslääkärit joskus kihertävät niille
5. normaalilämpö 36,4 astetta kainalosta mitattuna
6. veriryhmä O
7. eivät ripset eivätkä hiukset kiharru vaan ovat ohuet ja suorat, lähes näkymättömät
8. harvoin täysin paikallaan: ainakin ilme elää koko ajan
9. eikä edes vyötäröä, ainakaan lantion alustamaa naisenvyötäröä, oih ja voih
10. en pisamoi vaikka kovasti olen koettanut koko ikäni ja jopa teininä värjännyt kulmakarvavärillä "pisamia" nenänvarteen
8 suosikkiruokaa/juomaa:
1. vaniljavadelmapirtelö
2. chilisuklaa
3. raparperikiisseli vaniljatofujäätelöllä
4. täysjyväpastaa sikurinlehdin, aurinkokuivatuin tomaatein ja marinoiduin tofupaloin
5. pakasteherneet sulatettuna, ilman keittämistä
6. couscousia ja tunisialaista talvikurpitsataginea
7. hapanleipä tahinalla ja hapankaalilla
8. G.H. Martelin Champagne Victoire Brut Millesime 1996
7 ihmistä joita haluaisin suudella:
Kehäraakki tietää jo hyvin, ettei suuteleminen ole ikinä leikkiä vaan johtaa aina jonnekin muualle. Pidättäydyn jopa kuvitelmissani mieheeni, jotten joudu vaikeuksiin omien moraalikäsitysteni kanssa.
6 asiaa jotka ärsyttävät minua:
1. väkivalta
2. porno
3. viheltävät miehet
4. yksinäiset kaupunkiautoilijat suurissa raskaissa autonkopperoissaan
5. tyttöjen illat ja poikien illat; mä kun luulin et ala-aste loppu jo
6. tupakansavu, ihan fyysisesti: silmät vuotaa (sen takia en tullut blogimiittiinkään, sehän oli ravintolassa)
5 asiaa joita kosketan päivittäin:
1. kissanvessan lantalapio
2. koirien ulkoiluvaljaat
3. deodoranttitölkki
4. ulko-oven kahva
5. sängynpääty
4 tv-sarjaa joita olen joskus katsonut:
1. Absolutely Fabulous
2. Avara luonto
3. Elämäni eläimet
4. Valtakunta
3 asiaa joihin pukeudun joka päivä:
Joudun toteamaan, ettei sellaisia olekaan. Joskus bikinit hoitavat alusvaatteiden virkaa eikä muita vakiasuja kuin alusvaatteet ole olemassakaan. Jos deodorantti lasketaan pukeutumiseksi, se. Ja unelmat ja arka hymy.
2 julkkista joihin olen ollut ihastunut:
1. Drew Barrymore
2. Madonna
1 asia jonka haluan kaikkien tietävän minusta:
1. En ole koskaan oppinut juomaan olutta enkä siideriä enkä ainakaan pitämään niistä.
Tekstit
12 kommenttia:
Onneksi olkoon, oman vittuilublogin saaminen voidaan kai lukea jonkinlaiseksi ansioksi täällä blogimaailmassa. Ainakin se kertoo siitä, että olet onnistunut aitoudellasi ja rehellisyydelläsi käsittelemään useita arkoja asioita, joista monet eivät haluaisi edes kuulla puhuttavan. Hegemonisten totuuksien kyseenalaistaminen on aina tervettä. Odotan jatkossakin innolla Veloenan jokaista päivitystä.
Tykkäsin tuosta Hawaii, Oslo elokuvasta.
Oho, eka kerta että näen jonkun mainitsevan Ken Parkin. Siinä elokuva joka teki minuun vaikutuksen (minkälaisen, sitä en ihan tiedä, mutta jotenkin järisytti jotakin).
FM Hanna G :)
Olen suuresti hämmästynyt ettei Amélie
mahtunut noiden kahdentoista joukkoon.
Olen pitänyt Veloenaa aina Amélie ihmisenä. :)
En minä tykännyt Ameliesta ollenkaan. En ole kyllä yhtään niin kiltti kuin Amelie.
Dogtown and Z-boys! Hauskaa.
Heräsin kaverin lattialta kesäisen hellässä krapulassa, aurinko paistoi ja elämä oli hyvä. Viheltelin Olavi Virtaa huomattavan osan työmatkastani.
Jos joku joskus pyytää teitä selittämään sen setä Tsih-tsih-tsiksentmihalyin käsitteen FLOW, laittakaa se katsomaan Dogtown and Z-boys. Se on melko puhdasta FLOWta.
Se 11 idolia/esikuvaa on alunperin meemissä ollut 11 favourite authors, mutta Itsen teki meemin toisin ja muut tietty perässä:) Kiinnostaisi kuulla ne 11 favourite authors sultakin.
-minh-
Voisiko saada tuon tunisialaisen talvikurpitsataginen ohjeen?
Kirsti
Aa, joo, ihmettelinkin, kun kirjailijoita ei kysytty. Ne ykstoista olisivat (tänään, nyt, tässä):
Clarice Lispector, Don De Lillo, Margaret Atwood, HC Andersen, Wallace Stevens, Fernando Pessoa, Wislawa Szymborska, John Dewey, Abilio Estevez, Ursula Le Guin ja Jorge Luis Borges.
Tuostakin jäi taas kasa suosikkeja ulos.
Mua jäi kyllä harmittamaankin, kun 11 esikuvaa oli vähän liian vähän. Jane Goodallkaan kun ei mahtunut mukaan, höh, kyllä sen olisi pitänyt päästä senkin. Ja ehkä myös Frans de Waalin.
Talvikurpitsatagine: otetaan semmoinen kilon talvikurpitsa, poistetaan siemenet, veistellään kuori irti, palotaan hedelmäliha. Palotaan kolme shalottisipulia ja yksi valkosipuli. Kuoritaan kaksi sitruunaa - siis vain se kuoren keltainen osa, ei valkoista! Kuumennetaan pannussa oliiviöljyssä oman maun mukaan chiliä, mustapippuria, kanelia, juustokuminaa, korianteria, muskottipähkinää. Lisätään shalotit ja kohta valkosipulitkin. Nostellaan savipataan kurpitsanpalat, sipuli-mausteseos, sitruunankuoret, kourallinen mantelirouhetta ja kourallinen rusinoita (ja edellisen aterian tähteet , jos niitä jäi. Etenkin fenkolinknöllistä tulee vinkeä maku tähän.) Laitetaan uuniin hautumaan pariksi tunniksi kansi päällä. Ennen tarjoamista pirskotetaan päälle runsaasti ruusuvettä ja hiven tuorekorianteria. Kuten kaikki omat ohjeet, toikin on tommonen sinne päin ja kehitelty tunisialaisissa ravintoloissa maistellen ja matkien jälkeenpäin himassa, kunnes oikea koostumus on saavutettu. Tunisialaisesta ohje voisi tietysti olla pyhäinhäväistystä. Suomalainen tunisianpata siis. Meillä maustetta käytetään rutkasti. Tyyliin kokonainen apache-chili, teelusikallinen mustapippuria, pari rkl korianteria jne. Paitsi ettei niitä kukaan mittaa, kopistaapa vaan suoraan purkista pannulle.
Silloin kun vielä myin reseptejäni eräälle lehdelle, oli aika tuskaa ja työtä mitata kaikki aineet reseptiä varten. Koska ensin ne piti heittää pannulle, että näki, näyttääkö määrä normaalilta, ja sitten kaapia lusikkaan. Lusikalla pannulla annostellen kasat näyttivät vääriltä enkä osannut sanoa, oliko siinä tyypillinen annos vai ei. Aika huvittava metodi, tuo kaapiminen lusikkaan.
Tätä en myynyt, joten tästä ei ole mittojakaan! Ei auta kuin kokeilla ja muunnella. Mutta niinhän KAIKKIEN reseptien kanssa itse asiassa on.
Pitäisi aina tarkistaa ennen publish-nappia. Siis ne sitruunanmehut puristetaan myös sinne pataan messiin :)
No tuota pitää kyllä kokeilla, kiitos vain. En ole matkustellut kovinkaan paljon, mutta Tunisia jäi mieleen tunnelmallisena maana. En vain ole uskaltanut mennä sinne toista kertaa, koska olen pelännyt, ettei toisella kerralla olisi yhtä hienoa ja sen hienon ensimmäisen matkankin muistot menisivät vähän pilalle. Typerää ehkä, nyt kun asia ajattelee. Toisaalta taas kun matkustaa aika vähän ja maailmassa on niin paljon paikkoja jotka haluaisi nähdä, niin ehkä voi kannattaakin käydä aina eri paikoissa.
Kirsti
Lähetä kommentti