tiistai 23. helmikuuta 2010

Salustianat ja hedelmien myynninedistäminen

Joskus mietityttää, mikä puoli kiloa kasviksia -mantran toteuttamisessa voi olla niin vaikeaa. En itse kärsi erityisemmin vaikeuksista, paitsi niinä päivinä, kun olen liian väsynyt haluamaan mitään muuta kuin rasvasokeria, joka väikkyy silmäin edessä piparkakkuna, pullana, keksinä, soijajäätelönä... En pidä niistä päivistä. Makeasta tulee aika pieninäkin määrinä ötläkkä olo. Ja jos pitää makeilupäivän toisensa perään, pian ihokin alkaa kutista. Eilen kävi juuri näin. Nokkosihottuma nousi nilkoista nivusiin ja suostui talttumaan kirveltäen vasta pantysonia lätkimällä.

No mutta, näyn eksyvän aiheesta. Takaisin!

Tulin tänään kaupassa ajatelleeksi, että kenties kyse on siitä, että hedelmiä ja kasviksia ei ole tuotteistettu samalla tavalla kuin karamellejä, pakastepizzoja yms. valmisteita. Niissä ei ole takuuta tasaisesta laadusta. Usein niistä annettu informaatiokin on surkean huonoa. Tavallisessa kaupassa ei vaivauduta useinkaan merkitsemään lajikkeita tarkasti. (Jotkut hedelmätiskivastaavat pääkaupunkiseudulla ansaitsevat kyllä lämpimän kiitoksen: lajikkeet ovat lapuissa niissäkin hedelmissä, joissa niitä ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.) Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä sen valtavan hyvän makuisen appelsiinin lajike oli, esimerkiksi. Sitten kun he ostavat seuraavan kerran appelsiineja, tuloksena voi olla pettymys. Ovathan nyt toki morot ja salustianat aivan eri maata kuin ne greipin kokoiset, puisevat suuret appelsiinit, ne missä on paksut kuoret ja aika mauton sisus. Helposti koko appelsiinien suku tulee tuomittua "ei syömisen arvoiseksi", vaikka appelsiineissa on yhtä isot makuerot kuin omenissakin. (Omenalajikkeet kai useimmat tuntevat, ainakin ne yleisimmät kaupoissa myytävät, golden ja red deliciousit, ida redit ja granny smithit?) Sama pätee greippeihin.

Nyt elämä on taas hetken ajan juhlaa, kun kaupoista saa reilun kaupan verkkopussissa salustiana-appelsiineja ja ruby red -greippejä. Ja pian hallin luomukauppaan tulevat morot. (Vai ovatkohan ne jo siellä? En koskaan tunnu oppivan, missä vaiheessa kevättalvea morot saapuvat. Ja tänä talvena en ole ehtinyt piipahdella siellä tuon tuosta tarkistamassa, joko ne olisivat siellä.)

Huomaan, että salustianat, morot ja ruby redit ovat ainakin minulle tuotteistuneet vähän vahingossa. Niitä ei sillä lailla ole mainostettu, mutta olen ottanut selvää asioista ja tiedän, mitä haluan, kun ostan appelsiinin tai greipin. Voi kunpa muutkin vihannekset merkattaisiin lajikkeittain. Lajikkeen alle voisi vielä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, vähän kuin Alkossa viinipullojen luona. Luulen, että ainakin itse voisin houkuttua ostamaan erityisen mehukkaan ja makean lajike-eritellyn kaalinpään tai maultaan pyöreäksi ja juurevaksi kehutun lajikepurjon. Tomaatteihinkin soisi lajikemerkinnät. (Jos ei muuta, niin siksi, että voisi surra niin harvoja lajikkeita viljeltävän kaupallisesti - ja lajikkeita, joiden logistiset ominaisuudet korostuvat makuominaisuuksien sijaan.) Voisikohan tämä lisätä vihannesten ja hedelmien menekkiä noin yleisemminkin? Tuskin siitä kaupassa olisi kauheasti vaivaa. Lajikemerkinnät voisi koota tietokantaan (minkä ei pitäisi olla vaikeaa etenkään tässä suurten ruokakauppaketjujen maassa) ja sieltä voisi tulostaa pienet kortit siihen hyllynreunaan. Johan niihin nytkin tulostetaan alkuperämaa, samaan lappuun mahtuisi varsin mainiosti pienellä präntillä vähän enemmänkin informaatiota. Vaikka voi kyllä olla, ettei kaupan alalla moista ajatusta tervehdittäisi ilolla - kasvikset kun ovat herkästi pilaantuvia, ja kaupan kannalta tietysti einekset ja kuivatavarat ovat helpompaa myytävää, jota ei tarvitse vahtia niin tarkasti.

Oli miten oli, salustianat ilahduttavat minua suunnattomasti. Huomaan ostavani niitä helposti kilon päivässä meidän kolmen kotitarpeiksi.

7 kommenttia:

walopää kirjoitti...

Loistoidea! Tossa voisi olla huikeaa markkinointipotentiaalia. Nerokasta.

Odelma kirjoitti...

vau. en ole ikinä ajatellut. luulin vain, että joskus ne ovat hyviä, joskus eivät. on varmaan totta, että useat syövät hedelmiä kiintiökasviksina, pakkopullana, eivätkä koskaan opi että ne ovat oikeasti hyviä. mahtava idea.

walopää kirjoitti...

oikeastaan niin mahtava idea, että on täysin kummalista, että sitä ei jo tehdä.

Möme kirjoitti...

Kiitos tästä! Primofiorini tunnen jo, mutta muut sitrukset ovat vielä onnettoman epävarmalla pohjalla. Lajikenimet tuovat hedelmiin ja kasviksiin yksilöllisyyttä ja houkuttelevat kokeilemaan. :-) Nyt kauppaan etsimään Salustianaa...

Anonyymi kirjoitti...

Mä tarvitsisin ihan selvästi tällaista palvelua, kun en ole koko moroista koskaan kuullutkaan. Näyttävät jänniltä, nyt haluaisin kovasti maistaa!

सारी kirjoitti...

Pitàà kehaista italialaista kasviskulttuuria: tààllà kaikki on jostain kotoisin, ja ihmiset myòs tietàvàt mikà tomaatti kày mihinkin tarkoitukseen: soosiin ei laiteta salaattitomaattia!

Haarukka kirjoitti...

Erinomainen ajatus. Helpottaisi huomattavasti sitä arpomista, että uskaltaako noita appelsiineja ostaa.