Ruohosilppua

"Ei sitä lantaa kuulu jättää maan pinnalle, se muokataan sisälle maahan", pysähtyy vanhempi täti neuvomaan ohi kävellessään. Vilkaisen häntä hämmentyneenä. Lantaa? Sitten tajuan: "Ai tarkoitatko meidän katetta? Tää on ruohosilppua." Täti tuijottaa maata ja nyrpistää nenäänsä. "Ei ruoho HAISE tuolta", hän sitten sanoo.

Kieltämättä palstamme haisee tällä erää. Olemme keränneet jättipotin puolimädännyttä ruohosilppua ja levitelleet sen kitketyn maan pehmeäksi peitteeksi. Kengät, jalat ja sortsit haisevat siltä itseltään. Ohi hölkkäävät teinit kommentoivat syreeniaidan toiselta puolen: "Hyi helvetti, onko täällä joku navetta jossain?" Kun haistelee mädännyttä ruohosilppua, on helppoa uskoa, että siinä on valtaosin samoja aineita kuin hevosenlannassakin, joka on vähän paremmin tunnettu maanparannusaine. Vaikka tietysti on paljon kätevämpää käyttää suoraan ruohoa, ei tarvitse siihen väliin hevosta tai lehmää, tehobroilerista nyt puhumattakaan. Ruohosilppu on vegaanista ja vielä ilmaistakin. Ja jos ruohikkoa on lannoitettu normaaleilla lannoitteilla, kuten paraatinurmikoita on, sen typpi-, kalium- ja fosforipitoisuudet ovat korkeat. Samalla lannoite kattaa maan, pidättelee kosteutta ja vähentää rikkaruohojen kasvua. En tiedä, olisiko parempaa patenttiratkaisua, mutta ainakaan en ole vielä keksinyt sellaista tai kuullut sellaisesta...

Joillekin ihmisille ruohosilpun mätäneminen ja tämän prosessin haju osoittautuu ylivoimaiseksi ymmärtää. Esimerkiksi eilen palstalle karkaa suuri suloinen koira. Se ilmestyy tyhjästä ja hyökkää ahmimaan mädännyttä ruohosilppua valtavalla ruokahalulla. Pian ilmestyy omistajakin, jota koira ei juurikaan kuuntele. Omistaja kiskoo koiraa pois ja pahoittelee, että se syö meidän "lantamme". Ojentaudun, puhallan irtohiukset silmiltä ja sanon, että se on ruohosilppua. "Eeeei, ei voi olla. Eihän koiraa voisi sillä lailla petkuttaa." Koira mäystää suussaan valtavaa paakkua mädäntynyttä ruohosilppua, vihreä vaahto valuu suupielistä, silmät ovat nautinnollisesti puoliummessa. "No on se sitä kyllä", totean vähän huvituneena. "Että koira... että ruohoa...", jää nainen toistelemaan samalla kun raahaa koiraa poispäin.

Niin loistavaa kuin katteemme onkin, paratiisissa luikertelee käärme. Jotkut palstanaapurit ovat ärsyyntyneet palstamme hajusta. (Joka ei kestä kuin noin viikon, mutta tokihan viikko saattaa tuntua aika pitkältä, etenkin kun se sattuu juuri olemaan helleviikko, jolloin on käytävä päivittäin kastelemassa.) Ikään kuin kanankakkalannoitus ei haisisi. No, enää muutama päivä, sitten rauha laskeutuu taas...

Ja toisaalta, moni on vain ystävällinen ja utelias ja tiedustelee, miten kate oikein toimii. Tosin eivät he välttämättä aina tunnu ymmärtävän, kun perustelen katteen mainioutta sillä, että se on kasvikunnan tuote ja sopii siten hyvin kasvissyöjän viljelmän lannoitteeksi. Ehkä vanhemman polven ihmisille ajatus siitä, että joku haluaisi vältellä eläinkunnan tuotteita mahdollisuuksien mukaan myös muun kuin omalle lautaselle nostettavan ruoan osalta, on vielä jotenkin vieras. (Vaikka samaan ruokaketjuunhan tämäkin liittyy: kyllä kasviksetkin on jotenkin lannoitettu tuottamaan hyvä sato. Jos ostan ja syön porkkanan, tuen sen tuotantotapaa. Jos minulla olisi enemmän rahaa, ostaisin kaiken biodynaamisena. Olen edelleen jotenkin surullinen siitä, mitä kuulimme luomukasvihuoneilla noin kuukausi sitten: että koska varsnaista luomua nestemäistä lannoitetta ei ole ammattikäyttöön, luomuviljelyssä hyväksytään lähin mahdollinen vastine eli tehobroilereiden lantaliete... Toivottavasti kyse on vain siirtymäajasta.) Yhden asian kuitenkin epäilijätkin näkevät: kyllä palsta kasvaa, kukoistaa ja rehottaa kasvisperäisillä lähilannoitteillakin, joita ei ole prosessoitu mitenkään ja joita käyttäessä ei tarvitse edes muokata niitä syvälle maahan (mikä lisäisi ravinnevalumaa).

Kummallinen kesä tänä vuonna. Munakoiso kukkii ennen kuin kurpitsat ja kurkut. Aina ennen varmat pavut, herneet ja mangoldit ovat itäneet takkuillen ja parsakaalin satokausi on alkanut kesäkuun puolella. Ei, tämä homma ei ole erityisen ennustettavissa.