maanantai 19. syyskuuta 2005

Kaksitoista virkettä neljästä päivästä

1. Suunnitelmat lykkäytyvät usein tahattomasti.
2. Ihmiset eivät vastaa kännyköihinsä, joita he raahaavat vöillään ja hihataskuissaan ollakseen aina tavoitettavissa.
3. En osaa pakata laukkua edellisenä iltana, vaikken saa nukuttuakaan.
4. Ruokaloissa, joita somistavat muovikasvit, saa harvemmin mainitsemisen arvoista teetä.
5. Naisten retkivaatteita ovat reisitaskuhousut, miesten Lahden torilta ostetut kiinalaisfarkut.
6. "En olekaan ennen saunonut koiran kanssa", hän vakuuttaa, ja koira katsoo häntä pitkään melkein ymmärtäneen näköisenä.
7. Emme tahdo talloa riidenliekoja lyttyyn.
8. Hän ei tahdo astua ulos autosta kumisaappaissa, jotka eivät ole sivistyneihin paikkoihin soveltuvat jalkineet.
9. Soitan elämäni ensimmäistä kertaa hätäkeskukseen ja aloitan: "En tiedä, soitinko oikeaan paikkaan, mutta nimeni on..."
10. Pidän hymystä, jossa ikenet näkyvät, vaikka meinaankin unohtaa leikkuulautani ja veitseni illan venyessä yöksi.
11. On helppoa astua ainoaan koiranpaskaan 62 neliön alueella ja vielä siten, että askeleellaan liiskaa jo kylmän pötkön paljaalla jalallaan juuttimaton irtaantumattomaksi osaksi.
12. Olen niin väsynyt, että nukun Ganges-joessa kuivausuunin humistaessa ties monetta lastillistaan vaaleaoravakkaita.

2 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Maailma on toisinaan niin pieni.
Tuoreimmista kuvista päätellen sitä
on piiperretty lähes naapurissa.

Toivottavasti hälykeskukseen soittoon
ei innoittanut kovin suuri hätä.

*Salaisesti kuiskaa järvestä hän*

Veloena kirjoitti...

Oikeassa olet, maailma on pieni. Hauraskin vielä! Hätä oli ihan tarpeeksi suuri, jotta poliisille piti soittaa - ja perverssiä kyllä, siellä päin poliisilla ei kukaan sunnuntaisin vastaa, vaan pitää soittaa hätänumeroon.

Tilanne on nyt onneksi ratkennut.