Jonkin ajan kuluttua se alkaa väsyttää. Saaperkutin Siddharta. Kotona näyttää omituiselta nyt kun olen siivonnut. Normaalitila on sotku, vaatteita tuolinselyksillä ja kissanhiekan murusia siellä sun täällä, hiuksissa saakka. Lattian ollessa imuroitu ja kuivuneiden limoviikunanlehtien kadottua biojäteämpäriin (limoviikunan mielestä on syksy) tuntuu siltä, että olen jonkun muun kodissa. Kiskon rulokaapin oven avoselleen, että edes jotain sotkua olisi luomassa kotoista tunnelmaa. Heti helpottaa.
Mitähän Pilatekseen pitää laittaa päälle? Kengät vai ei? Ehken laita, ja jos tarvitsee, hankin kengät ensi viikolle. Syvien vatsalihasten aktivoinnin ajatus kuulostaa tuskaiselta. No, en ole ennenkään kuollut jumppatunnille. Hikoillut vain, kiroillut mielessäni, ja sitten mennyt väsymystranssiin, jossa jokainen liike näkyy ulkopuolelta jonkinlaisessa kiiltokuvamaailmassa, tyyliteltynä ja hikeä silmissä.Tätä menoa jännitän illan Pilatestuntia niin kovasti, että venytettävää todella riittää. Tuntuu hurjalta solahtaa uudelleen tanssikoulumaailmaan, miettiä, kuinka hiukset olisi parasta kiinnittää niin, ettei pompula jäisi venytyksissä alle painamaan kalloa, selkää tai kylkeä. Urheilurintsikat tuntuvat todella tukevilta, melkein kuin vartalon ulkopuoliselta luustolta. Ne eivät paina venytellessä. On todella pitkä aika siitä, kun ujuttauduin niiden sisään. Niihin pitää sukeltaa, koska painavia hakasia ei ole. Koettakaapa sukeltaa pää edellä johonkin pieneen ja tiukkaan ja samalla erittäin venyvään ja liukkaaseen vaatekappaleeseen. Elämä ei ole helppoa triviaalilla tasollakaan.
Saati sitten perustavammilla tasoilla. Joka aamu olen riemukas herätessäni enkä saata uskoa onneani, mutta päivän edetessä käyn epäuskoiseksi ja varovaiseksi. Toisesta työpaikasta, jonka olisin oikeasti halunnut, tulee kieltävä vastaus. Ei riittävästi juuri tällaista kokemusta. Missä ne luulevat minun sitä saavan, kun en saa työtä? Viivoitettu lista, mitä tehdä tänään, venyy pidemmäksi. Lähetän yhden työhakemuksen, taas. Luen viestin pari kertaa enkä ymmärrä miksi erottuisin muiden epäpätevien hakijoiden joukosta. Toisaalta, tähän työhön en oikeasti haluaisikaan, kunhan vain voimistelen työnhakutaitojani ja vakuuttelen itselleni kunnon kansalaisuutta. Pilateksen vatsaliikkeet, kuviteltuina, jännittävät edelleen selkää.
Tekstit
13 kommenttia:
"Ei riittävästi juuri tällaista kokemusta. Missä ne luulevat minun sitä saavan, kun en saa työtä?"
Sano muuta. Samassa veneessä kai keikumme, me sinänsä asiamme osaavat jokapaikanhöylähumanistit, joilta tuntuu kuitenkin aina puuttuvan jotakin oleellista, mitä työnantajat haluavat. Mitä se sitten milloinkin on.
Tai sitten meitä on yksinkertaisesti niin paljon.
Tuo toiveikas olo aamuisin kuulostaa muuten kovin tutulta, samoin sen hiipuminen päivän mittaan. Se varmaan liittyy tähän irtopalana kellumiseen ja itsensä alttiiksi laittamiseen kerta toisensa jälkeen. Ehkä juuri tänään tulee hyviä uutisia? Jotakin, jostain?
Pelottaa ajatella, ettei joskus viitsisi enää edes toivoa.
Veloenan kannattaisi haastatteluissa "lipsauttaa" työnantajille, että lastenteko ei kiinnosta. Moni pienemmän puulaakin vetäjä nimittäin ihan oikeasti pelkää palkata naista, joka voi olla kohta paksuna. Ja niinpä otetaan sitten XY-kromosomipohjainen olio, koska miestä ei voi raiskata...
Pilatekseen ei tarvita kenkiä (niistä on käsittääkseni jopa haittaa). Paljain jaloin tai sukkasillaan sitä väännetään. Ja vatsalihakset saa todellakin kyytiä, vaikka hiki ei virtaakaan valtoimenaan.
Joo joo, jos joskus pääsisi haastatteluun saakka. Mutta eihän sitä kukaan usko. Voisin tietysti ottaa mukaan lääkäriltä saadun vihon, jossa kerrotaan ehkäisyvälineestäni, niin näkisivät, että sen pitäisi toimia aina vuoden 2008 joulukuuhun asti.
Luultavasti joo meitä on vain todellakin liikaa. Viisikymmentä mainiota ihmistä tusinassa, jee. Kun opiskeluaikanakaan ei saa muuta duunia kuin siivousta ja naulakkotyttöyttä ja kirjastotyötä, jos freelance-kirjoittamista ei lasketa, eikä sitä lasketa, jos ei halua jatkaa samaa raivostuttavaa lehtijuttujen vääntöä, valmistuttua vähän vaikeaa esiintyä kovin osaavana.
Kyllä muuten miehenkin voi raiskata. Olen istunut oikeudessa yhden jutun, jossa mies oli raiskattu peräsuoleen. Se lasketaan seksuaalirikokseksi, enkä ymmärrä, miksi sitä ei ajateltaisi raiskauksena. Ei siitä tietysti raskaaksi tule, mutta eihän pillereillä/kierukalla tuleva nainenkaan raiskattaessa tule.
Kiitos, marinadi. Arvelinkin, ettei kenkiä. Olet informatiivisempi kuin tanssikoulun opas :)
Ihanat nuo punaiset "tyttökengät". :)
Onnea työnhakuun..
Mulle kävi Pilates-tunnilla niin, että toista kertaa en mennyt... Mä olen jooga-ihmisiä...
Paljonko siellä on nyt työttömyysprosentti? Millä aloilla siellä on töitä?
Täällä on 5% ja eniten tarvitaan putki- ja sähkömiehiä, sairaanhoitajia ja mekaanikkoja. Nykyään ei kannata opiskella yliopsitossa ollenkaan. Siitä ei ole työpaikan löytymisen kannalta mitään hyötyä. Ja putkimiehenä saa tosi hyvää palkkaa verrattuna johonkin kirjastohommaan.
Mutta tuskinpa sinä Veloena, haluaisit olla putkimies:)
ruu
Tuo Hessen lukemisen aiheuttama myötähäpeä on kyllä jännä. Tuli mieleen yksi kirjoittajakurssi jossa oli paljon medianomiopiskelijoita. Mainitsin jotain Hessestä ja ihmettelin että mitä ne oikein tirskuu. Tauolla sellainen vakava kirjoittajapoika tuli sanomaan, ettei nykyään kukaan itsensä vakavasti ottava kirjoittaja pidä Hesseä mainitsemisen arvoisena kirjailijana, paitsi ehkä jonkinlaisessa camp-huumorihengessä. Tajusin siis tehneeni emämunauksen kun olin ilmaissut vaikuttuneeni teininä Hessen jutuista. Ehkä Hesse ei sitten ole muodikas tällä hetkellä. Ehkä se ei oikein istu juuri tähän aikaan. Kiinnostavaa onkin, että vieläkö tulee aika jota Hesse puhuttelee, vai katoaako hän lopullisesti dinosaurusten yöhön.
Ei ihmisiä ole liian paljon työnhakunäkökulmasta katsottuna. Tietty on se näkökulma, että onko ihmisiä liikaa vai työpaikkoja liian vähän. Onko lapsia liikaa vai tarhapaikkoja liian vähän. Onko sapatti ihmistä vai ihminen sapattia varten.
Se on kyllä rakenteellinen ja sopimuskysymys, miten työ ja sen hedelmät jaetaan, eikä mikään taulukosta katsottava luonnonvakio.
Olen sitä ajattelua vastaan, että se on yksilön oma vika että ei ole työtä. Tämä on kollektiivinen ratkaisu, koko yhteisön kattava, missä on katsottu parhaimmaksi kilpailuttaa ihmisiä toisiaan vastaan työmarkkinoilla tavalla, josta etukäteen tiedetään että osa jää ilman. Vähän niinkuin ne musikaaliset tuolit. Kun soitto lakkaa, tuoleja on aina yksi vähemmän kuin leikkijöitä.
Hessestä. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää miksi Hesse ei olisi vakavasti otettava. Tai hänen kirjansa itse asiassa. Älköön arvosteltako aasia ratsastajan perusteella.
Vielä teoriasta, että kokemattomia ei palkata. Tämä ei oikeastaan pidä paikkaansa. Jos kokemattomia ei palkattaisi, niin jossain vaiheessa saavutettaisiin tilanne, missä kaikki kokeneet työntekijät olisivat kuolleita ja kaikki kokemattomat työttömiä.
Juu, juuri tuohon viimeisen maininnan seikkaan luottaen minäkin näitä hakemuksiani kirjoittelen. Ja mikäs tässä kirjoitellessa, kyllä kymmensormijärjestelmäkin harjoitetta kaipaa!
Hessen maine on kai lähinnä TEINEINEN, eli kun liian monelle se on teininä kolahtanut idealistisesti, ja sitten siitä on livuttu jonnekin inhorealismiin, katsotaan sopivaksi naureskella. Minusta Hessen hahmot ovat vähän liian pyhänhyviä samalla tavalla kuin AMelie - kiinnostavuus katoaa. Kummallista, miksi se menee niin.
Ajan saksalaiseen kulttuuriin perehtyneet löytävät Hessen tekstistä satiiria. Kuulemma erittäin ilkeää. Sitä on tietenkin mahdotonta huomata jos ei tunne 1800-luvun ja varhaisen 1900-luvun filosofiaa ja aatehistoriaa.
Esimerkiksi Harry Halleria pidetään melkoisen törkeänä nietzscheläisen pilakuvana.
... ja varmaan vielä saksanmaalta? En tunne tuolta ajankohdalta kuin yhdysvaltalaista keskustelua, mutta kiitos vinkistä. Jospa vielä joskus toivun saksalaisen filosofian vieroksunnastani, liekö pitkän koulusaksan peruja, tuohan voisi olla kiinnostava nuuskimisen paikka.
On kyllä vaikeaa mieltää Hesse ilkeäksi. Tai ihan kuka hyvänsä.
Lähetä kommentti