tiistai 14. lokakuuta 2008

Paluun puut

Tuntuu omituiselta palata kotiin. Suomessa puut ovat jo kaukaa erotettavalla tavalla läsnä ja syksyisissä juhla-asuissaan. Kokonainen koivikko saattaa läikehtiä valkeaa ja kultaa, ja taivas on kuulaan lisäksi myös syvä ja pilvien hahmot liikkuvat rauhallisesti ja arvokkaasti.

Se tuntuu vieraalta, uudelta. Täällä meren ei osaa kuvitella nielaisevan aurinkolaseja vesijuostessa, koska meressä on melkein aina liian kylmä vesijuosta.

Talojen väleissä kasvaa nurmea ja puita, talot ovat melkein kuin harhailleet metsiköihin, hajaantuneet niihin vaanimaan vähiä ihmisiä. Punaiset katot heijastavat yllättävää valmiutta vastata hymyyn.

3 kommenttia:

Mrs Morbidi kirjoitti...

Just tässä mietin, että mihin olet hävinnyt... Mutta oletkin siis palannut:)

Odelma kirjoitti...

Tervetuloa takaisin!

Oli ilo huomata, että olet kirjoittanut.

Veloena kirjoitti...

Kiitos, tunnen itseni tervetulleeksi kyllä. Puistakin sataa lehtikultaa suurina liuskoina.